Suurimmat erot espanjalaisessa ja suomalaisessa jääkiekkojuniorissa

Suomalainen jääkiekkoilu toimii kuin tehdas. Tehtaassa koneet pyörivät ja valmistavat suuriltaosin tasokkaita pelaajia. Tehtaan koneistona toimii tasokas valmennus, kilpailullisuus sekä kulttuuri. Espanjalainen jääkiekko taas on kuin kahden veljeksen baari. Koko perheen voimin tehdään töitä. Jokainen naapuristosta käy baarissa. Sen leivät ja pasta bolognese ovat maailmanluokkaa. Kuitenkin baarin kasvaminen ravintolaketjuksi tai sen vieminen isoille markkinoille on äärimmäisen hankalaa.

Seuran pienimpien kanssa ei vielä suuria kulttuurillisia eroja huomaa. He harjoittelevat alle kymmenen vuoden iässä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Tekevät kutakuinkin samoja harjoitteita kuin Suomessa. Painotus on syöttämisessä, luistelussa ja laukomisessa. Yksinkertaista perusjuttujen harjoittelua siis. Tietenkin myös paljon pelaamista! 

Lasten kasvaessa harjoitusmäärien tulisi myös kasvaa. Opittuja asioita pitää päästä toistamaan ja itseä täytyy haastaa lisää oppiakseen uutta. Tämä kuitenkin puuttuu seuramme junioreilta. Alle 14-vuotiaiden ja alle 17-vuotiaiden joukkueet harjoittelevat yhtä paljon kuin pikkulapset. Muutama jäävuoro lisää isommille junioreille olisi todella arvokasta aikaa kehitykselle. 

Täkäläiset kiekkoilijat rakastavat lajia. Heidän intohimonsa tuntuu välillä jopa suuremmalta kuin monen suomalaisen. Täällä ei olla ammattilaisia eikä lapsilla ole esimerkkejä espanjalaisista ammattikiekkoilijoista. He eivät ole tottuneet ajatukseen, että joku päivä voisivat elättää itsensä jääkiekolla. He harjoittavat lajia puhtaasta ilosta. 

Ylivoimaisesti paras espanjalainen maalivahti on Ander Alcaine. Hän pelasi kauden Ranskan pääsarjassa ja torjui seuralleen Ranskan cupin mestaruuden. Hänet valittiin kauden tulokkaaksi. Samana vuonna hän kävi myös Toronto Maple Leafsin NHL-leirillä. Seuraavana vuonna Ander kuitenkin palasi Espanjaan. Hän halusi suorittaa hammaslääkäri opintonsa eikä hyväksynyt tarjouksia suuremmista liigoista.

Tästä voimme verrata suomalaisten ja espanjalaisten kiekkojunioreiden ajatusmaailmaa. Myös alusta on täysin erilainen. Suomalaiset kiekkoilijat saavat tukea ja heitä pönkitetään ammattilaisunelmaansa kohti. Perheet uhraavat paljon rahaa ja aikaa lastensa kiekkoiluun. Moni nuori pelaaja jaksaa kyntää jopa alasarjoja ajatellen, että pelatessaan hyvin jokin liigaseura tarjoaa sopimusta. 

Näin sen tietenkin täytyy mennä. Halutessaan ammattilaiseksi on omistauduttava ja tehtävä paljon töitä. On uskottava täysillä omiin haaveisiin eikä mistään saa lannistua. Vastoinkäymisistä on noustava aina uudelleen ja uudelleen. Mutta missä vaiheessa huipulle pyrkivä nuori huomaa, ettei hänellä ehkä riitäkään huipulle? Ja onko unelmasta putoaminen joillekin liian kova kolaus? Uskon, että niin kuin espanjalaiset oppivat meiltä myös me voimme oppia jotain heiltä.

Tällä viikolla aloitamme välierät. Paras kolmesta etenee finaaleihin, mitkä pelataan paras viidestä systeemillä. Semifinaaleissa vastaan luistelee kukapa muu kuin rakas vihollinen FC Barcelona. Odotan siis hegemonista playoff-kevättä! Hyvää lopputalvea ja kevään odotusta Kaikille!

-Kustaa

Key Official Sponsor

Nornickel

KHL Championship Partners Season 2018/2019