Suru-uutisia!

Ensin ilmoitettiin Ahti Oksasen lähdöstä. Näin silmissäni upeat voikkarimaalit ja ahdistuin – nyt sitä ovea taas avataan ulospäin.

On pelaajia, jotka eivät koskaan saisi lopettaa pelaamista Jokereissa. Minun ikijokerini on Petri Varis. Hän ei olisi koskaan saanut lopettaa, vaan jollakin ihmeen konstilla hänen täytyisi pitää itsensä huipputason kiekkokunnossa. Noh, eihän se tietenkään ole mahdollista, tiedän, mutta jokaisen kauden alussa pieni ääreishavaintoni etsii Peteä kaukalosta.

Se nyt vaan on niin, että pelaajiin kiintyy, vaikka heitä ei kohtaisi henkilökohtaisesti. Varsinkin jos he ovat olleet joukkueessa pidempään, vuosia. Myös persoonallisiin tyyppeihin kiintyy nopeasti, vaikka pesti olisi lyhyempikin. Tulee nyt äkkiseltään mieleen Vladimir Machulda, josta sanottiin, että hän muistuttaa enemmän golfin pelaajaa, kuin jääkiekkoilijaa, mutta niin vaan oli kovista kovin pelimies mestaruuskeväällä 2002. Ikävä tuli häntäkin.

Pitäkää vaan skitsona, mutta minulla tirahti kyynel silmään, kun Lauridsenin lähdöstä tiedotettiin. Miten kukaan voi korvata tuota karismaattista pelaajaa, joka antoi kaikkensa kaukalossa? Ensi hetken tunnelma oli kertakaikkisen mykistävä.

Sitten Moses. Hiljaiseksi veti taas, vaikka olihan Mo lähtenyt aiemminkin. Steve on upea pelaaja, ikävä jää häntäkin.

Mutta että Regin!!! EI! Kapteenin lähtö pysäytti täydellisesti. Miten ihmeessä? Ensimmäinen ajatus oli, että olen varmasti lukenut väärin. Peter Regin ei saa lähteä Jokereista, eihän se voi olla mahdollista.

Kun shokkiuutisista alkaa toipua, niin päällimmäiseksi jää kiitollisuus näitä hienoja pelaajia kohtaan. Voi että, minkälaisia hetkiä olenkaan saanut elää heidän kanssaan Arenalla. Samalla muistin virrasta nousee nimiä, joita ei milloinkaan unohda… Metropolit, Valtonen, Jantunen, muiden muassa.

Niin jääkiekko on tällaista. Jätetään hyvästit ja toivotetaan tervetulleeksi. Ensimmäiset ilouutiset nähtiin, kun voimassaolevat sopimukset julkaistiin, punakeltaista sydäntä lämmittävät tutut nimet. Nyt sitten odotellaan tiedotustilaisuuksia ja uusia tulijoita.

Kausikorttirinkimme arvuuttelee tietysti jo päät punaisina, keitä uudet vahvistukset voisivat olla, mutta ei niistä sen enempää. Olemme todennäköisesti toiveinemme kuitenkin väärässä.

Jääkiekon yksi hienoista puolista on se, että aina on uusi kausi edessä. Tällä kaudella zambonien moottorit sammutettiin ja katkerat jäähyväiset jätettiin liian aikaisin. Mutta ensi kaudella, uudessa kaukalossa, me voitamme taas!

Taistele Jokerit!