Se tuntui mahdottomalta, mutta…

Vuodet kiitävät. Tuntuu, että ihan juuri kävelin läpi Tukholman työmatkalla älylaite kädessäni ja katsoin Jokerien ottelua Nižni Novgorodissa. Se oli pudotuspelijännitystä parhaimmillaan, mutta valitettavasti se oli Jokerien viime kevään viimeinen ottelu.

Tukholmassa olin muuten tuolloin haastattelemassa todella kiinnostavaa herraa, nyt jo 75-vuotiasta Graham Nashiä. Vaikka tämä on jääkiekkokolumni ja lukijat tuntenevat paremmin kanadalaiskiekkoilija Rick Nashin, käytäköön Grahamin elämää läpi muutamalla sanalla: hän syntyi sota-aikaan Englannissa, näki lapsuudessa suorastaan nälkää, onnistui nousemaan pop-taivaan huipulle Rolling Stonesin ja Beatlesin aikalaisyhtyeessä Holliesissa 1960-luvulla – ja paistattelemaan tähteydessä myös läpi 1970-luvun muutettuaan Yhdysvaltoihin ja oltuaan siellä osa Crosby, Stills, Nash & Young –yhtyettä.

Köyhyys on Nashin kohdalla historiaa, sillä hänen levytyksiään on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Hänen sosiaalinen omatuntonsa on kuitenkin tallella, sillä Nash tunnetaan harmaantuneenakin monenlaisesta aktivismista. Keväällä 2016 hän kampanjoi Yhdysvaltain presidentinvaaleihin liittyen pahimpana pelkonaan Donald Trumpin voitto.

Se tuntui mahdottomalta, mutta… 

* * *

Syksyllä 1985 Helsingin Jokerit kohtasi harjoitusottelussa neuvostoliittolaisen Krylja Sovetovin. Muistelin ottelua Jokeri-kolumnissa muutama vuosi sitten - ja erityisesti sitä, että vein 18-vuotiaana lapsenhoitajana matsiin 5-vuotiaan Antin.

Pelitapahtumat ovat pyyhkiytyneet mielestä. Lähinnä muistan sen, että Antti opetteli lukemaan ja ihmetteli mainostekstiä Max Leipävaras. 

Eli Maxi Leppävaarassa meille aikuisille.

Neuvostoliitto edusti tuohon aikaan jääkiekkoilun toista ydinaluetta Kanadan ohella. Juuri tuolloin 1980-luvun Punakone oli kovimmillaan, se oli muutama vuosi aiemmin nuijinut Kanada Cupissa isäntäjoukkueen loppuottelussa ja marssinut sen jälkeen arvoturnauksissa voitosta voittoon. 

Krylja Sovetov oli siis tuulahdus idästä, kotimaista kovemmasta kiekkokulttuurista. Ja vaikka Krylja Sovetov olikin hyvä joukkue, se oli vaatimaton yrittäjä Neuvostoliiton maajoukkueesta käyvän seurajoukkueen Moskovan TsSKA:n rinnalla.

Jos joku olisi tuolloin sanonut, että koittaa päivä, jolloin Helsingin Jokerit kohtaa itsenäisen Suomen joukkueena Venäjän – Neuvostoliittoa ei enää ole – ykkösjoukkueen Moskovan TsSKA:n Kontinental Hockey Leaguen pudotuspeleissä, en olisi uskonut.

Se tuntui mahdottomalta, mutta…

* * *

Tulevaisuutta ei voi ennustaa vuoden eikä 32 vuoden päähän. Donald Trump on nyt Yhdysvaltain presidentti ja Jokerit kohtaa kuin kohtaakin Moskovan TsSKA:n KHL:n pudotuspeleissä – jo toista kertaa.

Ei enää sanaakaan Trumpista, mutta vielä muutama sana Jokereista. Joukkuehan selvisi pudotuspeleihin tänä vuonna ns. pitkän kaavan kautta. Paikka varmistui vasta viimeisessä ottelussa.

Samaan aikaan Moskovassa: TsSKA juhli KHL:n runkosarjan voittoa.

Entinen Jokerien pelaaja, TsSKA:n valmentaja Dimitri Kvartalnov peluuttaa joukkueellaan todellista huippulätkää. Joukkue voitti kolmannen kerran peräkkäin KHL:n runkosarjan, se on vahva ja taitava. Ja pelaajamateriaalia riittää niin, että osa maajoukkuetason sankareista voidaan komentaa aition nahkatuoleihin ottelun ajaksi, hommat hoituvat ilman heitäkin.

Voiko Jokerit voittaa?

Se tuntuu mahdottomalta, jos katsoo sarjataulukkoa.

Mutta ihan mahdolliselta, jos muistaa Jokerien ja TsSKA:n kohtaamiset kuluvalla kaudella: Jokerit voitti molemmat ottelut.

Eräs pitkän linjan Jokeri, legenda-sanaakin voitaisiin hänestä käyttää, sanoi erään runkosarjaottelun erätauolla viime syksynä: ”Näissä peleissä ongelma on se, että tuo joukkue on tänä vuonna rakennettu menestymään pudotuspeleissä. Mutta sinne pitää ensin selvitä.”

Tämän kommentin kaivoin lohduksi tammikuun tappioputken aikana. Kun tästä selvitään, kun pudotuspelit alkavat, niin sitten… sitten viime kautta isompi, ilkeämpi ja suoraviivaisempi joukkue on elementissään.

Ja nyt sitten pudotuspeleihin on selvitty.

Ja kaikki on mahdollista.

Pasi Kostiainen