Minä ja Boris

Katseemme kohtaavat. Tervehdin häntä ja hän minua. Emme tunne toisiamme, mutta meillä on yhteinen innostus: jääkiekko. 

Kerron hänelle englanniksi, että on hienoa nähdä hänet ja hänen ystävänsä Arenalla. Hän ei ymmärrä minua ja puhuu joitakin lauseita venäjäksi. Minäkään en ymmärrä mitä hän sanoo. Mutta katsomme toisiamme ystävällinen hymy huulillamme.

Hetken kuluttua hänen katseensa muuttuu surulliseksi. Hän sanoo: ”Lokomotiv”. Nyökkään, tiedänhän toki, että Jokerit saa pelata tuota naapurimaan suurjoukkuetta vastaan. Haluaisin sanoa, että odotan peliä innolla.

Sitten hän näyttää kädellään eleen, kuin lentokone, joka laskeutuu kovaa vauhtia maahan. Nyt minäkin olen surullinen. Muistan onnettomuuden, joka kosketti jokaista jääkiekkokannattajaa. Nyökkään jälleen, tällä kertaa osaaottavasti. Hän selittää kiihkeästi jotain. Yritän näyttää, että ymmärrän ja tiedän mitä tapahtui. Teen ristinmerkin näyttääkseni, että tiedän. Nyt hänen vaimonsakin nyökkää.

Sitten hän näyttää rintaansa, jossa on musta nauha ja päivämäärä 7.9.2011.

Silloin vasta tajuan, että tapahtuman muistopäivä on niin lähellä ja ottelu on varmasti merkityksellinen koko joukkueelle – muisto-ottelu, ehkä. 

Tartun häntä kädestä. Kättelemme toisiamme ymmärtäen. Myös vaimo kättelee. Sitten he jatkavat matkaansa.

Miten lyhyt hetki ennen pelin alkua, mutta miten suuri. Kuin Yrjö Kallinen kangaspolulla, jossa lyhyt kohtaaminen yhden ihmisen kanssa muuttuu suureksi valaistukseksi. Ilo elämästä ja suru kuolemasta, ne ovat meille kaikille yhteisiä ja yht’äkkiä kahden toisilleen vieraan ja kaukaisen ihmisen kohtaaminen voi muuttua läheisyydeksi ja rakkaudeksi ihmiskuntaa kohtaan. Kangaspolulla tai jääkiekkohallin käytävällä.

En tiedä hänen nimeään, mutta ajattelen, että hän voi olla Boris. Kuten oma Boriksemme, Boris Majorov.

Jokereiden uusi tie on uskomattoman innostava. Ei vain se, että uudessa sarjassa urheilu näyttää palanneen jääkiekkoon ja sitä on ilo katsella, vaan myös se, että mielenkiintoisia kohtaamisia on edessä jatkossakin. Kohtaamisia, jossa ymmärrämme toisiamme jälleen hiukan paremmin. Sillä yhdessähän me tätä maaksi kutsuttua planeettaa elämme.

Suuri respect Lokomotivin joukkueelle, joka nousi surusta uuteen elämään.