Me olimme joki

Talousuutiset ovat pääosin ikäviä. Uhkakuvia nousee esiin suunnalta jos toiseltakin. Juu, ei ole helppoa!

Twitterissä kyselin mistä pitäisi kirjoittaa. Kirjoita kurjasta ylivoimapelistä! Nyt kyllä sanot fanituotemyymälän valikoimista! Kirjoita pelaajien palkoista! Onneksi eniten kannatusta sai pyyntö kirjoittaa LoKoMo ketjusta.

Vaikeina aikoina on erityisen tärkeää kääntää katseet kohti sitä, mikä on hyvää ja vaalia sitä kaikin voimin. Ettemme vaipuisi ankeuteen. Jätän siis suosiolla nuo epäkohdat, jotka ovat lopulta aika pieniä kokonaiskuvassa, keskustelupalstojen huoleksi. Ja onhan tärkeää, että epäkohtiinkin puututaan – niissä on kuitenkin mahdollisuus uuteen onnistumiseen. 

Viisaat menestysvalmentajat sanovat, että ihminen kasvaa, kun hän saa suuren haasteen ja vapauden vastata haasteeseen oman luovuutensa ja vahvuuksiensa kautta.

Jokerien ensimmäinen syyskausi KHL:ssa on ollut nautinnollista katsottavaa. Ei pelkästään voittavan pelin takia, vaan sen vuoksi, että oikeasti pelataan. Siksi, että saadaan nähdä taiturimaisia suorituksia ja peli-iloa. Juuri sitä, miksi jääkiekko on niin hieno laji. Sitä Jokerit nyt esittää.

On mielenkiintoista tarkkailla itseään katsojana. Kun peli kulkee niin hyvin kuin se nyt kulkee, niin aika lentää siivillä. Peli alkaa ja yhtäkkiä se onkin loppu. Outo flow-tila valtaa, juuri se tunne, joka nostaa ajan arjen yläpuolelle. Ihmeellistä entisiin kausiin verrattuna on myös se, että pelin jälkeen kotimatka sujuu hymyssä suin, vaikka matsi olisi hävitty. Yksi tappio ei lopulta tunnu missään, kun joukkue taistelee ja kaiken läpi paistaa hyvä fiilis pelata.

Tuntuu, että nyt on itsekin aikaisempaa avoimempi näkemään joukkueen potentiaalin kehittyä entisestään. Joillakin liigakausilla oli nimittäin ankea olo siitä, että tämä on nyt tässä, eikä parempaa ole näköpiirissä. Nyt odotan innolla jokaista peliä. En olisi keväällä uskonut, että KHL -aika alkaa näin upeasti.

Jokerien oli aika siirtyä uuteen sarjaan. Näin katsojan näkökulmasta liiga kävi ahtaaksi, eikä tarjonnut paljon muuta, kuin samanlaisia pelejä illasta toiseen. Kun haaste oli pientä, ei kukaan viitsinyt hakea sitä todellista parastaan, saatikka sitten pelata oikeasti voittavia pelejä – ei vain pelejä, joissa yritetään välttää tappio. Suoraan sanoen: liigapelit olivat tuntuneet jo pitkään yhdentekeviltä. Kävin peleissä, kannatin Jokereita, mutta vasta KHL pelejä nähtyäni tajuan, mitä silloin puuttui.

Maanantai-illan peliltä harvemmin on voinut odottaa fanikatsomon innostuvan kovin suuriin suorituksiin. Nyt sekin on toisin. Fanit hyppivät ja kannustavat punakeltaiset liput liehuen ja Arena, jossa useimmiten on kymmenisen tuhatta katsojaa, yhtyy taputuksiin ja kannustuslauluihin. Uskomaton tunne!

Vielä on syyskaudesta sanottava, että on hienoa, että Jokerit jatkaa linjaa, jossa merkittäviin asioihin otetaan kantaa. Vuosien varrella on nähty kannatusnauhoja valmentajien takeissa, nallemerta kaukalossa hyvän asian puolesta ja pelaajien vierailuja kouluissa. Tänä syksynä Jokerit on ottanut kantaa #HeForShe –liikkeen ja tasa-arvoisuuden puolesta. Todella suuri kiitos siitä! Jääkiekko ei ole erillinen saareke vaan osa yhteiskuntaa, jossa silläkin on roolinsa paremman maailman rakentamisessa.

Jokerifanien hienoin tifo kautta aikojen on mielestäni ”Me olimme joki – nyt olemme meri”. Tifossa laiva seilasi katsomon läpi – katsomon joka oli kasvanut kapeasta suikaleesta leveäksi viuhkaksi. Nyt Jokerit voisi tehdä samanlaisen tifon itselleen. Jokerit oli joki – nyt se on meri.