On keväitä ja on playoff keväitä

Lätkäfanin kevät alkaa sillä hetkellä, kun mustavalkoraitapaitainen mies pudottaa kiekon jäähän ensimmäisen pudotuspelin ensimmäisellä sekunnilla. Näin se vain on, eikä siihen tarvita välttämättä edes auringonpaistetta eikä lämpöasteita. Kevät on alkanut!

Playoff-kausi on sellaista toivon ja pelon sekaista tunnetta. Välillä voitonvarmuus nostaa tunnelman kattoon ja sitten ensimmäisen vastaiskun jälkeen toivottomuus valtaa mielen, kunnes taas kädet kohoavat kohti kattoa onnistumisen merkiksi.

Ei voi sanoa, että pleijarit vaikuttaisivat työhön, arki on arkea ja hommat on hoidettava. Mutta kyllä ne pelit vaan siellä takaraivossa jumputtavat ja aina välillä sitä yllättää itsensä jotain pelitilannetta pohtimassa. Hylättyä maalia tai semmoista. Onko teillä lukijoilla samanlaisia fiiliksiä?

Onhan niitä playoff-vapaitakin keväitä ollut. Onneksi aika harvoin kuitenkin. Silloin on lähdetty hallilta hyvää kesää toivotellen ja vakuuttaen, että ennen syksyä ei edes vilkaista kiekkoa kohden. Aika hyvin lupauksessa tulee pysyttyä, sillä mieli on siitä ihmeellinen, että kun yksi asia loppuu, niin äkkiä ajatukset täyttyvät jostain muusta. 

Mutta sitten tulee toukokuu ja tiedotustilaisuudet. Pakkohan sitä on vähän kurkistaa mitä Jokereissa on meneillään. Ehkä hiukan, vain hiukan on vilkaistava myös MM-kisoja. Varsinkin Suomi-Ruotsi-pelejä, tai ehkä muitakin. Kyllä se vain niin on, että lätkäfani ei ihan syksyyn saakka malta odottaa luistinten liitoa ja mailojen viuhumista.

Runkosarjaa kun ajattelee, niin on todettava, että kovin oli outo ja eriskummallinen kausi. Parhaat joukkueet voitettiin mennen tullen, mutta sitten heikommille annettiin periksi. Suuria juhlahetkiä olivat Pietarin SKA:n voittaminen. Vaikka KHL:aa pelataan vasta kolmatta kautta, niin Pietarista on ennättänyt muodostua se rakas kotivastustaja. Peleissä on derbymaista tunnelmaa, kiitos SKA:n kannattajien, jotka tulevat runsain joukoin paikalle kannustamaan omiaan. Tätä herkkua saa kyllä tarjoilla lisää ensi kaudella!

En ole ainoa, joka miettii miksi heikommille hävitään. Arvoitusta on pohdittu ankarasti jos minkälaisen tuopin ääressä. Ehkä jonain päivänä joku minua viisaampi voisi selittää asian. Olihan tuo tuttua jo liiga-ajoilta, vai muistanko ihan väärin?

Playoffeissa ei kuitenkaan tarvitse heikommalle häviämistä miettiä. Moskovan joukkue on sieltä terävimmästä kärjestä ja kun jatkoon päästään, niin vastus vain kovenee. Jokerit on kova koville, kuten Mustanaamio, eikö niin!

Moskovalaiselta tuttavaltani kuulin, että sana ”moskva” on suomalais-ugrilaista alkuperää. Kyllähän me omamme tunnemme, TsSKA:n juonissa ja taktiikkakuvioissa ei ole siis mitään mitä emme pystyisi kääntämään eduksemme. Kohti voittoa siis! 

Taistele Jokerit!