Kausi kaudelta

1967-68: Keltanokka aloittaa Suomen sarjasta

Joukkueen ensimmäinen valmentaja oli tiiviin puolustus- ja nopean vastaiskupelin kannattaja Jorma Salmi, joka vaati pelaajilta aiempaa tiukempaa harjoittelukuria. Jokerien ensimmäinen virallinen ottelu oli 10.11.1967 Helsingissä käyty harjoituspeli mestaruussarjan lahtelaisjoukkue Upon Palloa vastaan. Uuden seuran ensimmäinen voitto irtosi luvuin 4-3 ja joukkueen historian ensimmäisen maalin ampui Olli Hietanen.

Kauden kynnyksellä Jokerit oli Rauman Lukon kanssa Suomen sarjan suurimpia suosikkeja. Avausottelussa valkopaitainen Jokeri-joukkue vakuutti ja vei pisteet Karhu-Kissoilta maalein 7-1. Jokerien paras ketju tuossa ottelussa ja koko kaudella oli Pentti Hiiros - Timo Turunen - Ulf Slotte. Pudotus jäänpinnalle tuli seuraavassa pelissä, kun ennakkosuosikki Rauman Lukko voitti Matti ”Mölli” Keinosen johdolla helsinkiläiset 8-5.

Raumalaisia vastaan Jokerien pelityyli oli aggressiivinen, eikä alkuunkaan seuran tulevalle imagolle tuttu taitokiekko. Helsingin Sanomien mukaan ”suurin syy Jokerien tappioon oli silmitön raakuus ja tappelun halu, millä käytiin kiinni raumalaisiin”.

Lukko oli kauden ylivoimainen ykkönen, eikä se hävinnyt otteluakaan. Jokerien ensimmäinen kausi päättyi kakkossijaan kahdeksan pistettä raumalaisia perässä. Timo Turunen voitti Jokerien pistepörssin. 12 ottelussa syntyi 18 (13+5) tehopinnaa.

1968-69: Nousu toteutuu

Toisella Suomen sarja -kaudella Jokerien ainoa tavoite oli nousu Mestaruussarjaan. Salmi lähti valmentamaan HIFK:ta ja tilalle tuli Jorma Kyntölä. Vahvistuksia oli hankittu. Tärkeimpänä erittäin luotettava puolustaja Antti Perttula Tapparasta.

Alkusarjassa Jokerit pelasi samassa lohkossa mestaruussarjasta pudonneen Turun Palloseuran kanssa. Jokerit hävisi alkulohkossa kerran, TPS ei peliäkään. Jokerit kuitenkin vei lohkon nimiinsä paremman maalieron turvin.

Karsintasarjan avauksessa Jokerit löi Mäntän Kiekko-Pojat 2-1 tutun ratkaisijan Timo Turusen tehdessä voittomaalin. Jatkossa helsinkiläiset murskasivat suurinumeroisesti JoKP:n ja TPV:n. Seuraavana edessä oli ratkaiseva ottelu TPS:ää vastaan.

Turkulaiset hallitsivat ottelua, mutta helsinkiläisten miesvartiointi toimi. Yksi suurimmista sankareista oli Timo Neira, joka varjosti TPS:n maalitykki Juhani Tammisen tehottomaksi. Jokerit voitti lopulta 3-2. Seuraavassa pelissä kaatui Hilpara ja nousu mestaruussarjaan oli varma.

Menestyksen takeena olivat hyvän yhteishengen ja yritteliään pelityylin lisäksi omat nuoret hyökkääjät kuten Turunen ja Pentti Hiiros. Mestaruussarjavuosilta tuttu nallipyssyketju muodostui, kun tähdet saivat rinnalleen kolmannen perusvesalaisen Timo Kyntölän.

1969-70: Paljon uusia pelaajia ja uusia murteita

Kunnianhimoinen Aimo Mäkinen halusi menestystä välittömästi Jokerien noustua mestaruussarjaan. Voittamiseen tarvittiin uusia pelaajia. Mäkinen aloitti ennennäkemättömän värväämisen, jonka seurauksena Jokereihin saapui monia Suomen huippuja.

Maajoukkuepelaajat Veli-Pekka Ketola, Erkki ja Lauri Mononen, Henry Leppä sekä puolustaja Ilpo Koskela. Lisää pelaajia seurasi: Timo Sutinen, Pertti Nurmi, Alpo Suhonen, Pertti Arvaja… Lista tuntui loputtomalta. Maalivahdiksi loikkasi HIFK:sta Eero Holopainen ja valmentajaksi tuli Aulis Hirvonen lopetetusta Upon Pallosta.

Suurten muutosten jälkeen moni pelaaja sai etsiä itselleen uuden seuran. Jokereista tuli muukalaislegioona, jonka pukukopissa kuultiin murteita laidasta laitaan. Tuleva murrehirmu Esa Tikkanen hääri 4-vuotiaana joukkueen maskottina.

Jokerien ensimmäisen pääsarjamaalin laukoi Lauri Mononen Hilparaa vastaan. Jokerit voitti 16-2, mutta ensimmäinen puolikas sarjasta oli murheellinen. Tappioita tuli ja ensimmäisen pääsarjatason paikalliskamppailun voitti HIFK maalein 9-3.

Toisella sarjapuolikkaalla Jokerit hitsautui joukkueeksi ja nousi lopulta viidenneksi. Vaikean alun jälkeen sijoitus oli sarjatulokkaalta hyvä suoritus.

1970-71: Ensimmäinen mitali

Ovet kävivät Jokereissa jälleen ahkerasti, kun Ketola, Suhonen, Perttula ja kovaotteinen puolustaja Osmo Kuusisto vaihtoivat maisemaa. Tilalle johtaja Mäkinen hankki Kärpistä Jouko Öystilän, josta kehittyi Ilpo Koskelan luotettava pakkipari niin Jokereihin kuin maajoukkueeseenkin. Hyökkääjä Seppo Repo saapui SaPKosta kehittymään maajoukkuetason pelaajaksi.

Yhä fyysisemmäksi lajiksi muuttunut jääkiekko ei sopinut Jokerien nopeille ja hentoisille pelaajille. Mäkinen tarvitsi remmiin valmentajan, joka loisi voittavan pelityylin. Porin jääkiekkoilun suuruudenluoja Matti Lampainen otti valmennusvastuun, ja Jokereille ominainen taitokiekko sai alkusysäyksensä. Lampainen oli ihmisläheinen, vaativa ja taktisesti erittäin järkevä valmentaja. Jokerit luisteli kovaa, liikutteli kiekkoa nopeasti ja pelasi järkevää kiekkoa omilla vahvuuksillaan.

Jälleen Jokerit aloitti sarjan takkuillen ja ensimmäisen sarjakierroksen jälkeen joukkue oli viidentenä. Pikku hiljaa peli alkoi kulkea ja historiallinen ensimmäinen pääsarjavoitto HIFK:sta irtosi maalein 3-1. Jokerit voitti alkusarjan, mutta loppusarjassa tuli vaikeuksia. Ässät vei mestaruuden ”Vellu” Ketolan ja maalivahti  Jorma Valtosen johdolla. Nelivuotiaalle Jokereille hopeiset mitalit olivat kuitenkin upea saavutus katkerasta lopusta huolimatta.

1971-72: Ei vielä jättipotin aika

Mestaruussarjaseurojen määrä päätettiin seuraavaksi kaudeksi laskea kahdestatoista kymmeneen. Muutos tiesi kolmelle seuralle suoraa putoamista ja yhdelle karsintaa.

Sarjaan noussut Karhu-Kissat hankki isolla rahalla Jokerien Seppo Revon ja Lauri Monosen. Jokerit nosti pelaajia edustusryhmään pääasiassa kakkosjoukkue Peikoista. Edelliskausien hullut päivät tuntuivat Mäkisen kukkarossa. Jokereita ei laskettu kauden ennakkosuosikkeihin.

Joukkuehenki oli kuitenkin Jokerien valtti. Lisättynä valmentaja Lampaisen nerokkuudella helsinkiläiset hilasivat itsensä sarjan kärkipäähän.

Toisen sarjakierroksen Jokerit aloitti neljänneltä sijalta. Voittoja tuli ja kärkisijakin oli haarukassa, kunnes tappio sarjajumbo JoKP:a vastaan teki särön itsetuntoon.

Loppusarjaan lähdettäessä Jokerit oli viidentenä, mutta vain neljä pistettä kärki HJK:a perässä. Kahden upean voiton jälkeen mitalit karkasivat suurinumeroisten tappioiden myötä.

Pelaajamateriaali oli liian kapea ja kokematon. Monet ottelut Jokerit pelasi ainoastaan kolmella puolustajalla. Ilpo Koskela oli kentällä käytännössä koko ajan. Se alkoi näkyä.

Kauden päätteeksi Jokerit kaatoi tulevan mestarin Ilveksen sekä hopeajoukkue HJK:n ja nousi sarjan neljänneksi.

1972-73: Haudan partaalta mestaruuteen

Aimo Mäkinen ilmoitti vetäytyvänsä syrjään. Pudonneet yleisömäärät raastoivat seuran taloutta. Fuusioituminen toisten taloudellisissa vaikeuksissa olleiden seurojen, HJK:n ja Karhu-Kissojen, kanssa julkistettiin. Yhdistymistä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Jokerien junioritoimintaa pyörittäneet ihmiset pelastivat seuran. Heille Jokerit merkitsi muutakin kuin jääkiekkoa. Seura oli Itä-Helsingin ylpeys. Fuusioituminen olisi merkinnyt laajan junioritoiminnan kuoppaamista. 600 pojan edessä Jokerien kauden päätöstilaisuudessa Mäkinen ilmoitti, että tätä seuraa ei hajota mikään. Jokerihenki voitti!

Kaiken myllerryksen jälkeen rakennusmestari haali joukkueeseen maajoukkuevahti Jorma Valtosen. Valmennuksesta vastasi ex-pelaaja Jorma Borgström, mutta peleissä komentoa piti edelleen Lampainen, jonka tekemä työ puhkesi lopultakin täyteen kukoistukseen.

Pelien käynnistyttyä Jokereita ei pysäyttänyt mikään. Vaikeudet olivat hitsanneet joukkueen äärimmäisen yhtenäiseksi. Tarkkaa puolustuspeliä seurasivat salamannopeat ja tuloksekkaat vastaiskut. Kapteeni Timo Turunen voitti sarjan pistepörssin ja teki uuden maaliennätyksen. Taitava syöttelijä Timo Sutinen nousi uudelle tasolle. Kaiken lukkona oli maalivahti Valtonen.

Mestaruus tuli uudella piste-ennätyksellä ja kakkonen HIFK jäi seitsemän pisteen päähän.

1973-74: Epätasaisuus perisyntinä

Mestaruutta lähdettiin puolustamaan uuden valmentajan, Koho-mailatehtaan johtajan Rauli Virtasen, opein. Matti Keinonen oli kesän ykköshankinta HJK:sta. Pahimmat menetykset olivat Jouko Öystilä TPS:ään ja Lauri Mononen Reippaaseen.

Kausi alkoi mainiosti: yhdeksästä ensimmäisestä ottelusta viisi voittoa, kolme tasapeliä ja vain yksi tappio. Silti joukkueen peliä kritisoitiin. Se ei ollut edellisvuoden kaltaista jouheaa ilottelua. Valmentaja Virtanen halusi joukkueen pelaavan kanadalaistyylistä kiekkoa. Pelaajille muutos oli vaikea ja haikeina muisteltiin Matti Lampaisen metodeja. 

Virtanen erosi ja mestarivalmentaja haettiin jälleen Lahdesta apuun. Kultainen kosketus oli kuitenkin kateissa sekä valmentajalta että pelaajilta. Otteet olivat epätasaisia. Upeaa iltaa saattoi seurata pohjanoteeraus. Mestaruus oli tyydyttänyt suurimman menestysnälän. Lisäksi loukkaantumiset sotkivat kokoonpanoa. Henry Leppä kärsi käsivaivoista ja maalivahti Valtonen loukkaantui kauden tärkeimmällä hetkellä.

Jokerit sijoittui lopulta neljänneksi. Sarjan pistepörssiä hallitsi Timo Sutinen ja kauteen mahtui myös seuran historian suurin voitto pääsarjatasolla: Lukko kaatui Helsingissä 21-3.

1974-75: Majorov löytää peli-ilon

Runkopuolustaja Seppo Suoraniemi lähti Turkuun ja Jorma Valtonen FoPS:aan. Vahvistukset olivat nuoria tulevaisuuden nimiä. Taitavat Kapasen veljekset Jari ja Hannu siirtyivät Karhu-Kissoista Jokereihin. Samasta seurasta tuli myös maalivahti Kyösti Majava. Omista junioreista joukkueeseen nostettiin mm. tulevaisuuden Jokeri-lääkäri Ismo Syvähuoko.

Valmentajaksi saapui tuleva mestarien tekijä Boris Majorov. Entinen Neuvostoliiton maajoukkuehyökkääjä, moninkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja oli siirtynyt valmennuspuolelle. Menestystoiveet nousivat uuden kyvykkään valmentajan ansiosta. Lisäksi joukkue oli hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta.

Odotuksista huolimatta Jokerien pelit käynnistyivät surkeasti. Ryhmässä oli liikaa kokemattomia pelaajia ja varsinkin puolustukseen syntyi aukkoja. Vastustajat rokottivat virheistä ja ensimmäisen sarjaneljänneksen jälkeen Jokerit oli sarjajumbo.

Heikosta alusta huolimatta Majorov oli kärsivällinen. Pelaajat kuuntelivat valmentajaa ja luottivat häneen. Joukkueen yhteishenki oli mainio ja lopulta tulostakin syntyi.

Jokerit nousi neljänneksi ja pronssi jäi pisteen päähän. Timo Sutinen voitti toistamiseen sarjan pistepörssin.

1975-76: Sarjan loppu tuhoaa pudotuspelihaaveet

Puolustuksen johtaja Ilpo Koskela siirtyi Reippaaseen ja pistekunkku Sutinen FoPS:aan. Lisäksi Timo Kyntölä ripusti hokkarit naulaan. Majorov hankki ryhmään neuvostoliittolaispuolustaja Valeri Kuzminin, joka ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Ilkka Kaarna saapui Lappeenrannasta.

70-luvun alun hienot ajat olivat vääjäämättä ohitse. Kovien pelimiesten menettäminen tuntui ja hyvästä juniorityöstä huolimatta omat nuoret olivat vielä raakileita korkeimmalle sarjatasolle. Mestaruussarja oli muuttunut SM-liigaksi ja ensimmäistä kertaa kauden päätteeksi pelattiin pudotuspelit neljän parhaan joukkueen kesken.

Jokerit jäi sarjassa kuudenneksi, eikä taistellut mitaleista. Pudotuspelipaikka karkasi käsistä viimeisellä viidellä kierroksella, jolloin joukkue hävisi jokaisen ottelunsa. Hannu Kapanen, Timo Turunen ja Henry Leppä sijoittuivat pistepörssissä kymmenen parhaan joukkoon.

Majorov oli pettymys puheenjohtaja Mäkiselle, jonka mukaan Jokerit pelasi neuvostoliittolaisen alaisuudessa liian pehmeää peliä. Kauden päätteeksi Majorov sai lähteä.

Juniorimenestyksen ansiosta tulevaisuuteen uskottiin, mutta seuraavaa mitalia saatiin odottaa aina vuoteen 1983 asti.

1976-77: Kauemmas kärjestä

Valmentajaksi palasi Jorma Borgström, joka oli aikaisemmin ollut mukana sekä pelaajana että valmentajana. Pelaajien muuttovirta Suomesta ulkomaille alkoi. Jokerit menetti ikoninsa ja kapteeninsa Timo Turusen Ruotsiin. Henry Leppä siirtyi Sveitsiin Luganoon.

Borgströmin suojatit aloittivat kauden hienosti. Jokerit keikkui liigan kärkipäässä aina runkosarjan puoliväliin asti.  Jälleen peliote kuitenkin katosi ja lopullinen sijoitus oli kahdeksas. Pudotuspelit jäivät kahdeksan pisteen päähän.

Mäkisen toivoma kovempi peli ei ollut tuomarien mieleen, sillä Jokerien jäähymäärät kasvoivat edelliskaudesta yli kolmasosalla. Seuran uuden jäähyennätyksen teki tulisieluinen Hannu Kapanen, joka rangaistusten ohella ehti myös nakuttelemaan pisteitä. Kapanen oli lopulta joukkueen pörssin kakkonen.

Jokerien historian kymmenes kausi päättyi siihen asti huonoimpaan sijoitukseen pääsarjassa. Hyökkäyspeli kangerteli pahasti, sillä joukkue teki liigassa toiseksi vähiten maaleja.

Yleisömäärät jatkoivat ymmärrettävästi laskuaan. Edes vanhojen hyvien aikojen muistelu ei saanut ihmisiä lehtereille. Katsojia oli ottelua kohden vajaa 4000. Seuraavalla kaudella enää 2900.

1977-78: Valmentajavaihdoksien vuosi

Nuoren joukkueen taaperrus jatkui. Hannu Kapanen lähti HIFK:hon, mutta Henry Leppä palasi Sveitsistä ja NHL:stä ongittiin kanadalaishyökkääjä Chuck Lefley (St. Louis Blues).

Valmentajarumba alkoi, kun Borgström jätti tehtävänsä ensimmäisen sarjaneljänneksen jälkeen. Tilalle tuli Jorma Katainen, joka piti yllä tiukkaa kuria. Pelaajat eivät sopeutuneet valmentajan metodeihin ja karsinta näkyi yhä isompana horisontissa. Kautta aikain ensimmäistä kertaa pääsarjajoukkue otti yhden kauden aikana kolmannen päävalmentajan, kun Katainen sai lähteä ja tilalle tuli Ruotsista palannut Timo Turunen.

Mikään ei kuitenkaan auttanut ja Jokerit jäi sarjassa viimeiseksi. Liigakarsinnoissa vastassa olivat Lukko, FoPS ja SaiPa. Ennen viimeistä kierrosta Lukko oli varmistanut liigapaikkansa. Jokerit oli pisteen päässä forssalaisista ja kakkospaikasta. Päätösotteluissa Jokerit voitti SaiPan ja Lukko FoPS:n. Riemu oli ylimmillään sarjapaikan varmistuttua. Vaikean kauden lopussa säilyminen tuntui pieneltä mestaruudelta.

Nallipyssyketju hajosi kauden jälkeen lopullisesti, kun Turunen siirtyi valmentamaan Espooseen ja Pentti Hiiros lähti Saksan jäille. Jokeri-kiekon ruumiillistumat olivat poissa. Uusia tähtiä oli tulossa: 17-vuotias Jari Kurri iski debyyttikaudellaan 11 (2+9) pistettä.

1978-79: Talous pakottaa panostamaan nuoriin

Turusen lähdettyä valmentajaksi palkattiin entinen HIFK-pakki Matti Väisänen, joka oli punaisten lisäksi valmentanut myös SaiPaa. Väisäsen IFK-juuret takasivat sen, että Jokerien pelityyli muuttui kovempaan suuntaan. Tilanne oli ristiriitainen, sillä junioreista liigaan nostetut pelaajat olivat lapsesta lähtien pelanneet taitokiekkoa.

Aimo Mäkinen ilmoitti, että värväysten aika olisi ohi. Nyt olisi omien nuorten aika lunastaa pelipaikka edustusjoukkueessa ja näyttää kyntensä Suomen korkeimmalla tasolla. Maajoukkuepuolustaja Reijo Laksola siirtyi HIFK:hon. Seuraavien vuosien aikana muuttovirta suuntasi Jokereista ulos ja joukkueesta tuli muutaman kokeneemman pelaajan ympärille koottu A-juniorijoukkue.

Nuorille hyppäys liigaan oli vaikea. Pelaajien ja pelin kehittyminen oli johtanut siihen, ettei SM-liigaan ollut yhtä helppoa tulla kuin kymmenen vuoden takaiseen mestaruussarjaan. Taloudelliset realiteetit pakottivat Mäkisen panostamaan halvempiin pelaajiin. Yleisöä ei peleissä käynyt 3000:a enempää. Omat juniorit eivät varsinkaan ensimmäisillä kausillaan korkeita korvauksia saaneet.

Väisäsen ensimmäisellä kaudella Jokerit vältti liigakarsinnat ja sijoittui kahdeksanneksi.

1979-80: Sisäistä kuohuntaa ja liiga-karsintaa

Kauden alussa Jokerien tukipylväs Hannu Kamppuri siirtyi Edmonton Oilersin maalille. Siirto oli paha isku helsinkiläisille, sillä Kamppuri oli ollut jo neljä kautta korvaamaton torjuja. Tilalle hankittiin KooVeestä Rauli Sohlman. Tällä kertaa Jokerit voitti HIFK:n tarjouskilpailussa. Punanutut olivat kuitenkin jo aikaisemmin kääntäneet puukkoa Jokerien kyljessä, sillä oma kasvatti Rainer Risku siirtyi HIFK:hon edelliskauden päätteeksi.

Pelillisesti kausi ei sujunut mairittelevasti. Jokerit oli yhdeksäs hyvästä alusta huolimatta. Mäkinen lähetteli Väisäselle kirjeitä tämän ontuvasta toiminnasta johtuen. Pelaajat saivat aikaisempien vuosien tapaan odotella palkkojaan.  Kuukauden myöhässä olleiden rahojen takia pelaajat päättivät säikäyttää Mäkistä ennen tammikuista Ässä-peliä, sillä  lämmittelyyn ilmestyi vain kolme tulokaspelaajaa ja maalivahdit. Pelissä nähtiin kuitenkin koko joukkue.

Liigakarsinnoissa HPK ja KooVee jäivät taakse, joten sarjapaikka säilyi. Kauden valopilkkuja olivat Henry Leppä, joka oli pistepörssin 12. sekä nuori Jari Kurri. Superlupaus valittiin  Lake Placidin olympialaisiin, missä hän vakuutti viimeisimmätkin epäilijät. Seuraavaksi kaudeksi Kurri suuntasi  Edmontoniin ja jokainen tietää, miten tarina päättyi.

1980-81: Mäkisen aika liiga-Jokereissa päättyy

Myrskyisä kesä alkoi, kun Mäkinen lähetti erokirjeen Väisäselle, joka ei suostunut väistymään. Valmentajan mielestä hänen eroaan vaadittiin tekaistuin perustein, vaikka oikea syy Mäkisen käytökseen oli se, että Väisänen oli puolustanut pelaajia palkkakiistoissa. Erotettunakin valmennuskaksikko Väisänen-Malinen veti Jokerien harjoituksia.

Mäkinen oli valmis luopumaan edustusjoukkueesta. Uuden taustaryhmän sai kokoon HJK:n junioripuolen vetäjä Tapani Korpela. Viimeinen asia, missä peistä väännettiin oli valmentajakysymys. Pelaajat tukivat Väisästä ja Malista. Mäkinen halusi uusiksi luotseiksi Jokerien A-juniorit SM-hopealle valmentaneet Olli Hietasen ja Jari Kinnusen. Mäkinen uhkasi myydä liigapaikan HPK:lle, jos ei saisi tahtoaan läpi. Pelaajat taipuivat ja Hietanen-Kinnunen kaksikko otti valmennusvastuun. Tuohon kesään päättyi myös Aimo Mäkisen 13 vuotta kestänyt värikäs ura huippukiekon parissa. 

Kun jääkiekkoa päästiin lopulta pelaamaan, Jokerit onnistui säilyttämään sarjapaikkansa karsintojen jälkeen. Tärkeitä pelaajia oli kesällä vaihtanut seuraa, eikä uusia ollut helppo hankkia tilalle vallitsevan tilanteen vuoksi.

34-vuotias Henry Leppä päätti kymmenennen Jokeri-kautensa jälkeen hienon uransa. Hän oli yksi menestyksen kulmakivistä ja loppuun asti uskollinen omalle seuralleen.

1981-82: HIFK rokottaa, mutta karsinnat selvitetään

HIFK iski arimpaan mahdolliseen paikkaan ennen uuden kauden alkua. Jokeri-kasvatit Tony Arima ja Anssi Melametsä houkuteltiin punaisiin. Myös lappeenrantalainen Aarre Kourula siirtyi Jokereista HIFK:hon. Vaihdossa Jokereihin siirtyi Arto Sirviö, josta kehittyikin parissa vuodessa maajoukkuepelaaja. Muita tulijoita olivat Mika Sulin HPK:sta, Jyrki Seppä Ilveksestä sekä amerikkalaisvahvistukset hyökkääjä Jon Fontas ja puolustaja Chuck Luksa.

Kohtuullisesti alkaneen sarjan jälkeen kokematon joukkue joutui vaikeuksiin, eikä sieltä enää ollut nousua. Jokerit hävisi monia otteluita maalilla tai kahdella. Niukat tappiot söivät ryhmän itsetuntoa. Karsintapelit varmistuivat jälleen hyvissä ajoin ja liigan viimeiset pelit menivät valmistautumisessa kuolemanotteluihin.

Pudotuspelien tapaan käydyissä karsinnoissa Jokerit pesi JyPin suoraan kolmessa pelissä. Maalieroksi muodostui murskaava 20-3. Helposta säilymisestä huolimatta Jokereista oli muodostunut imagoa vähemmän mairitteleva vakiokarsija.

Valmentaja Hietasen mielestä tilanne oli hälyttävä ja jotain olisi pakko tehdä yleisön saamiseksi takaisin katsomoihin. Uusia pelaajia pitäisi hankkia, jotteivät omat juniorit lähtisi menestyksen kiilto silmissään muihin seuroihin.

1982-83: Huumasta historian pahimpaan pettymykseen

Aivan ensimmäiseksi Jokerit palkkasi KalPasta päävalmentajakseen Reino Ruotsalaisen, joka tuli Tapparaan lähteneen Hietasen tilalle. Tärkeimmät pelaajahankinnat olivat hyökkääjä Jari Lindgren sekä Neuvostoliiton maajoukkuepakki Nikolai Makarov. Muut tulijat olivat nuoria ja kehityskelpoisia pelaajia: Hannu Oksanen saapui KalPasta, Pekka Järvelä FoPS:sta sekä puolustaja Pekka Strander Lukosta.

Pitkästä aikaa kesällä voitiin keskittyä ainoastaan harjoitteluun ja se näkyi. Jokerien pelaama taitokiekko edellytti kovaa kuntoa. Ruotsalainen piiskasi pelaajiaan armotta läpi kesän.

Ensimmäisen neljänneksen jälkeen Jokerit oli kuudentena, mutta hävisi sen jälkeen ainoastaan kolme peliä ja voitti runkosarjan. Miehet ja kiekko liikkuivat aivan eri tavalla kuin muilla joukkueilla. Makarov johti puolustusta ilmiömäisesti koko kauden, kunnes mailaniskusta murtunut sormi pakotti miehen sivuun juuri pahimmalla hetkellä – pudotuspelien kynnyksellä.

Välierissä kaatui Tappara ja kaikki oli valmista paikallisfinaaleja varten. Jokerit hoiti kaksi ensimmäistä peliä, HIFK kaksi seuraavaa. Ratkaisevassa viidennessä Jokerit johti kahdella, mutta HIFK tuli tasoihin ja eteni lopulta mestaruuteen Pertti Lehtosen löysällä siniviivasutaisulla. Hopea oli vakiokarsijalle hieno saavutus, mutta tappio arkkiviholliselle sattui vielä pitkään pelien jälkeenkin.

1983-84: Hopeajoukkue jää pudotuspelien ulkopuolelle

Finaalitappio toi mukanaan valtaisan menestyshalun uudelle kaudelle. Kokoonpanomuutokset olivat pieniä, sillä ainoastaan Pekka Järvelä lähti Ouluun ja hänen tilalleen hankittiin Ässistä Pekka Uusi-Hakimo. Reino Ruotsalainen hoiti Jokeri-pestin ohella myös maajoukkueen kakkosvalmentajan tehtäviä. Jokerien apuvalmentajan menestyksekkäästi hoitanut Kari Kinnunen ei saanut mieleistään sopimusta ja jätti joukkueen. Hänen paikalleen tullut Jussi Masala oli vielä varsin kokematon.

Menestyksestä huolimatta Jokerien talous oli heikossa kunnossa. Voitetut ottelut tuottivat pelaajille isot bonukset. Yleisömäärä laski edellisvuodesta tuhannella katsojalla ottelua kohden.

Kausi alkoi isolla voitolla Kiekkoreippaasta. Seuraavassa pelissä Jokerien piti ottaa revanssi HIFK:sta, mutta toisin kävi. Punaiset jyräsivät voittoon 12-4.

Koko kautta leimasivat epätasaiset otteet. Hyvän pelin jälkeen seuraavat pari ottelua saattoivat mennä surkeasti. Varsinkin nuorten pelaajien suurin menestysnälkä oli edelliskauden jälkeen tyydytetty. Maajoukkueringissä olleet miehet taistelivat kynsin hampain paikasta olympialaisissa.

Sarajevon kisojen jälkeen alkoi Jokerien loppukiri, joka kuitenkin päättyi kierrosta ennen runkosarjan loppua tappioon SaiPalle. Pudotuspelit jäivät kolmen pisteen päähän.

1984-85: Konkurssi häämöttää

Jari Lindgren, Hannu Oksanen ja Jussi Lepistö siirtyivät Ruotsiin. Nikolai Makarov jäi Neuvostoliittoon. Yhdeksän kautta Jokereissa pelannut jykevä puolustaja Timo Saari lopetti uransa. Uusia pelaajia ei ostettu. Omissa nuorissa oli potentiaalia Teppo Kivelän, Jari Riskun, Kari Laitisen ja Mika Johanssonin muodossa.

Valmentaja Ruotsalainen ilmoitti joukkueen tavoitteeksi pudotuspelipaikan, mutta joukkueen materiaali oli auttamatta liian heiveröinen kovassa SM-liigassa. Ykkösketju Kerminen-Lindroos-Sirviö toimi, mutta yhdellä ketjulla menestystä on vaikea saada. Lindroosille kausi oli lopullinen läpimurto kansalliselle huipulle, sillä Jokerien heikosta menestyksestä huolimatta hän oli liigan pistepörssin kuudes.

Yli vuoden odotettu revanssi HIFK:sta tuli kauden ensimmäisessä paikallispelissä. Myös toisen Jokerit voitti, mutta hävisi kaksi seuraavaa. Sarjasijoitus oli lopulta karsinnat välttävä kahdeksas.

Kaukalon ulkopuolella Jokerit kävi taistelua olemassaolostaan, sillä kaupunginvouti peräsi seuralta kahden miljoonan markan verorästejä. Jokerit maksoi minkä pystyi, mutta uusia rästejä syntyi ja kaksi kertaa Uudenmaan lääninverovirasto haki liigajoukkueen toimintaa pyörittänyttä Jokeriklubin Tuki ry:tä konkurssiin. Ankarien neuvottelujen jälkeen konkurssiuhka poistui ja Jokerit selvisi kuolemanporteilta.

1985-86: Taisteleva ilme pitää joukkueen liigassa

Matti Väisänen otti valmennusvastuun joukkueessa, jonka pelaajamateriaali koki jälleen suuria menetyksiä. Markus Lehto, Risto Kerminen ja Sakari Petäjäaho lähtivät Ruotsiin. Puolustaja Ari Kuisma ja hyökkääjälupaus Harry Nyström vaihtoivat HIFK:n paitaan. Pekka Uusi-Hakimo siirtyi Vantaan Kiekkoon. Konkurssiuhan poistuttua Väisänen vuokrasi hiljaisilta siirtomarkkinoilta Jyrki Sepän ja puolustaja Jarmo Rantasen. Paluumuuttajina Jokereihin liittyivät Veli-Pekka Kinnunen ja Juha-Pekka Hienonen. Vakavasta aivokalvontulehduksesta toipunut maalivahti Rauli Sohlman palasi tolppien väliin.

Jokerit lähti kauteen suurimman putoajasuosikin leima otsassaan. Jari Lindroos, Arto Sirviö ja Kari Laitinen olivat joukkueen kaikki kaikessa hyökkäyspäässä. Sohlman sekä puolustajat Arto Laine ja Jarmo Koskinen olivat alakerran luottomiehiä.

Jokerit taisteli SaiPan kanssa suoraa putoamista vastaan. Lappeenrantalaiset kirivät viimeiseltä paikalta aivan helsinkiläisten tuntumaan, mutta kauden neljännessä keskinäisessä ottelussa Jokerit voitti kotihallissaan Kari Laitisen jatkoaikamaalilla.

SaiPa tippui suoraan ja Jokerit eteni karsintasarjaan, jossa sarjapaikka ratkesi vasta uusintaottelussa TuToa vastaan Turussa. Laine, Kinnunen, Sirviö ja Koskinen varmistivat maaleillaan Jokereille voiton ja jälleen kerran joukkue säilyi sarjassa karsinnan kautta.

1986-87: Divariin ongelmia ratkaisemaan

Taloudellisella puolella helpotusta ei ollut tiedossa, ja niinpä tukipilari Arto Sirviö oli myytävä. Huippulahjakkuus Teppo Kivelä kyllästyi odottelemaan Jokerien sopimustarjousta ja siirtyi HPK:hon. Jussi Lepistö palasi Ruotsista, järeä pakki Ossi Lairi siirtyi SaiPasta ja Jari Hakkarainen JoKP:sta. Pekka Uusi-Hakimo palasi takaisin yhden Vantaan vuoden jälkeen. Amerikkalaissentteri Gary Yaremchuck saapui Helsinkiin joulutaolla, jolloin Jokerit oli jumittunut liigan viimeiseksi.

Helsingin paikalliskamppailussa nähtiin murheellinen episodi, kun HIFK:n Ari Lähteenmäki tulistui Simo Saarista taklanneeseen Jokerien nuoreen Petri Lampiseen. Pahoinpitelyn jälkeen Lampinen poistui kentältä leuka murtuneena.

Monta kertaa Jokerit oli onnistunut välttämään putoamisen, mutta tällä kertaa mikään ei auttanut. Edelliskauden taisteleva asenne ei ollut enää entisellään. SM-liigan kasvanut ottelumäärä ja peräkkäiset tappio-ottelut rassasivat nuoria pelaajia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kamppailu taloudellisia ongelmia vastaan oli myös uuvuttanut seuran johdon.

Jälkeenpäin ajateltuna putoaminen oli Jokerien pelastus, sillä seuran talous ja epämääräinen taustojen hoito saatiin elvytettyä. Pitkäaikaisista vaikeuksista eroon pääseminen edellytti uuden ajan aloittamista ja se onnistui vasta divarissa.

1987-88: Junioreissa tulevaisuuden voima

Entiset pelaajat Henry Leppä ja Kari Kinnunen nimitettiin putoajan uusiksi valmentajiksi. Pelaajakato oli ymmärrettävästi iso. Jari Lindroos ja Gary Yaremchuck lähtivät Kärppiin, Kari Laitinen ja Jussi Lepistö HIFK:hon, Ossi Lairi palasi SaiPaan ja Jari Hakkarainen JoKP:iin. Lisäksi nuori sentteri Vesa Savolainen siirtyi KalPaan ja maalivahti Timo Lehkonen TPS:ään. Nuorten maailmanmestaruuden voittaneiden maalivahti Markus Kettererin ja hyökkääjä Pentti Lehtosaaren pitäminen joukkueessa oli tärkeää. Ainoa uusi vahvistus oli Feodor Karaneikin.

Kausi alkoi hienosti ja Jokerit johti sarjaa, kunnes hyökkääjä Mika Johansson loukkaantui ja ykkösketju Johansson-Juha Salo-Lehtosaari hajosi. Jokerit luisui sarjassa lopulta seitsemänneksi.

Nuorissa oli kasvamassa todellinen kultainen sukupolvi. Aimo Mäkinen oli vuonna 1984 suostutellut Jokerien juniorivalmentajaksi Leo Äikkään, jolla oli suuri rooli Jokerien uudessa nousussa kohti SM-liigaa ja 90-luvun mestaruuksia.

Äikkään kolmas kausi Jokerien A-nuorissa toi seuralle sen historian ensimmäisen A-juniorien SM-kullan. Mikään yllätys mestaruus ei ollut, kun vilkaisi joukkueen pelaajalistaa: Teemu Selänne, Keijo Säilynoja, Mika Strömberg, Waltteri Immonen, Ari Sulander jne. Kokoonpano pursusi lahjakkuutta ja tulevia maajoukkuepelaajia.

1988-89: Osakeyhtiöksi ja liigajoukkueeksi

VipVisionin johtajaksi liigan toimitusjohtajan paikalta siirtynyt Kalervo Kummola näki Jokerien potentiaalin Helsingin toisena suurena joukkueena. Kummola keräsi taustajoukot ja kaupat tehtiin heti A-nuorten mestaruuden varmistuttua. Jokereista tuli Suomen ensimmäinen osakeyhtiömuotoinen jääkiekkoseura, kun Jokeriklubin Tuki ry myi edustusjoukkueen uudelle taustaorganisaatiolle Jokeri-Hockey Oy:lle.

Oulun Kärppiä edelliskauden valmentanut Kari Mäkinen saapui Helsinkiin. Hänen apurikseen nostettiin Äikäs, joka sai suostuteltua nuoret tähdet jäämään Jokereihin. Jokerit satsasi koviin pelimiehiin, ja vaikka joukkue pelasi divarissa haaviin tarttuivat seitsemän vuotta aikaisemmin HIFK:hon lähteneet Tony Arima ja Anssi Melametsä. Myös puolustaja Arto Taipola saapui punaisista ja taitava hyökkääjä Sami Wahlsten TPS:stä.

Jokerien puolustuspeli kaipasi alkukauden tahmeuden seurauksena piristystä. Pohjois-Amerikasta saapuivat maalivahti Cleon Daskalakis ja puolustaja Dave Moylan.

Jokerit nousi toiseksi ja edessä oli liigakarsinta, jossa vastaan tuli Kärpät. Kotietu piti viidenteen otteluun, jonka Jokerit voitti 5-2 Raksilassa ja nousi kahden vuoden tauon jälkeen takaisin liigaan. Kokeneet Arima ja Melametsä olivat joukkueelle elintärkeät pelaajat. Maalivahti Daskalakis torjui mahdottomiakin tilanteita ja Teemu Selänne iski maaleja liukuhihnalta.

1989-90: Sarjapaikka säilyy

Nousun jälkeen alkoi liigajoukkueen rakentaminen. Rauli Sohlman päätti upean 10 kautta kestäneen uransa Jokereissa. Daskalakisin palattua kotimaahansa Jokerit hankki maalilleen HIFK:n Jarmo Urosen. Puolustaja Heikki Riihijärvi siirtyi Kärpistä ja Tom Wuorijärvi palasi Ruotsista kasvattajaseuraansa. Hyökkäykseen tulivat KalPasta taitava Wayne Thompson, Kiekko Espoosta nuori Jan Långbacka, Tommy Wide HIFK:sta ja Pentti Lehtosaari palasi Turusta.

Liigatulokkaan kausi ei ollut ruusuinen, sillä Jokerit keikkui koko kauden karsintarajalla. Paha takaisku koettiin lokakuussa, kun Teemu Selänteen jalasta katkesivat sääri- ja pohjeluu. Superlahjakkuuden ensimmäinen liigakausi päättyi 11 ottelun jälkeen.

Joulutauon jälkeen Jokerien peli alkoi toimia paremmin ja varsinkin kokeneet Thompson ja Melametsä olivat hyvässä iskussa. Suuri määrä yhden maalin tappioita kuitenkin nakersi joukkueen itseluottamusta ja kauden päätteeksi Jokerit löytyi sijalta kymmenen. Karsinnan välttäminen oli kuitenkin iso asia nousijajoukkueelle.

Divarivuosien uskolliset kannattajat olivat saaneet halliin seurakseen uteliaita ihmisiä, jotka halusivat nähdä Jokerien nuoret tähdet. Yleisöä kävi otteluissa yhteensä 42 000 katsojaa enemmän kuin edellisellä kaudella.

1990-91: Hjallis ottaa ohjat

Tapahtumia riitti varsinkin kaukalon ulkopuolella, kun Kalervo Kummola suostutteli purjehtija Harry Harkimon ostamaan kuusi prosenttia Jokeri-Hockeyn osakkeista. Alkoi uuvuttava valtataistelu, jossa markkinointinero Harkimon ideoille ei tuntunut löytyvän tilaa.

Jokeri-Hockey oli tehnyt kahden edellisen kauden aikana 5,6 miljoonan markan tappiot. Hjallis teki lisää osakeostoja ja -järjestelyjä. Helmikuussa 1991 hän omisti yhdessä ystävänsä Henrik de la Chapellen kanssa 74% Jokeri-Hockeyn osakkeista. Hjallis ilmoitti, että hänen tavoitteensa oli tehdä Jokereista menestyvä yhtiö, jonka velat olisi maksettu kolmessa vuodessa.

Kun kabineteissa käytiin kiivaita keskusteluja, paljon muutoksia kokenut joukkue aloitti toisen SM-liigakautensa. Pekka Järvelä palasi kahdeksan vuoden tauon jälkeen takaisin Jokereihin. Nuoret tulevat mestarit Timo Norppa ja Antti Törmänen saapuivat Helsinkiin. Puolustukseen hankittiin kaksi tshekkiä Mojmir Bozik ja Frantisek Prochazka.

Mäkisen valmennusmetodit eivät toimineet. Marraskuussa Jokerit oli hännänhuippu ja valmentajaa päätettiin vaihtaa. Helsingin rautatieasemalta käytiin kaappaamassa Moskovan junaan nousemassa ollut Boris Majorov. Majorovin alaisuudessa kelkka kääntyi täysin. Puolustus tiivistyi, Jokerit oli loppukauden toiseksi paras joukkue ja nousi yhdeksänneksi.

1991-92: Mestaruus 19 vuoden tauon jälkeen

Markus Kettererin paluu Jokereihin oli elintärkeää ja epävarma maalivahtipeli tuli kerralla korjatuksi. SaiPassa pelanneen taitavan tshekin Otakar Janeckyn hankintaa epäiltiin, mutta hetkessä mies vakuutti kaikki epäilijänsä. Teemu Selänteen jääminen vielä kaudeksi Jokereihin oli lottovoitto. Ketju Keijo Säilynoja-Janecky-Selänne oli pitelemätön läpi kauden. Tapparasta tuli Mika Välilä ja yhteistyöseura VHT:stä Rami Koivisto, Kari Martikainen ja Mikko Halonen.

Runkosarjan voiton Jokerit menetti viimeisellä kierroksella Joensuussa, mutta nythän pelit vasta alkoivat. Jokerit huilasi ensimmäisen pudotuspelikierroksen. Välierissä Ässät kaatui ratkaisevassa viidennessä ottelussa Helsingissä puhtaasti 5-0.

Finaaleissa JyP HT taipui kahdessa ensimmäisessä pelissä, mutta kolmannessa tuli tappio. Neljäs ottelu Helsingissä ratkesi jatkoajalla Teemu Selänteen tekemään voittomaaliin. Voimansa tunnossa Jokerit matkusti viidenteen peliin Jyväskylään. Kotijoukkue oli väsytetty ja selkäranka jo miltei poikki. Jokerit voitti 4-0 ja Kanada-malja nousi 19 vuoden tauon jälkeen Jokeri-kapteenin käsivarsille. Timo Turunen toimi Pojan kannattelijana vuonna 1973. Nyt oli Waltteri Immosen vuoro.

Jokerit oli edelleen miljoonavelkainen seura, mutta 90-luvun juhlat olivat nyt virallisesti alkaneet.

1992-93: Ässä-shokki puolivälierissä

Teemu Selänteen lähtö NHL:ään oli tiedossa, mutta silti se tuntui. KalPan pienikokoinen vauhtimylly Juha Jokiharju, maajoukkuehyökkääjä Hannu Järvenpää ja tshekki Jiri Sejba hankittiin paikkaamaan Selänteen mukana lähteneitä tehoja. Kuopiosta Helsinkiin muutti myös puolustaja Erik Hämäläinen.

Alkukausi sujui mestaruuden jälkimainingeissa, eivätkä tulokset olleet erityisen mairittelevia. Kelkka kääntyi, kun Jokerit saavutti Saksassa pelatussa Euroopan Cupin lopputurnauksessa pronssia. Runkosarjan lopun helsinkiläiset pelasivat jälleen viime kaudelta tuttua tehokasta kiekkoa. Joukkue lähti pudotuspeleihin toiselta sijalta edellään vain TPS.

Porin Ässät pääsi puolivälieräsarjaan mestareita vastaan ilman minkäänlaisia paineita. Laadukas Ässä-ryhmä saikin Jokerit välittömästi ahdistetuksi nurkkaan. Porilaistuneet stadilaiset Jari Korpisalo ja Petri Varis rokottivat armotta, eikä Markus Kettereristä ollut Jokerien pelastajaksi. Ässät meni välieriin puhtaasti voitoin 3-0.

Runkosarjan loppu oli mennyt liiankin hyvin. Jokerit kuvitteli olevansa tarpeeksi kovassa vireessä, eikä pudotuspeleissä tarvittavaa ylimääräistä vaihdetta enää löytynyt. Vanha klisee, mestaruuden puolustaminen on kaksi kertaa vaikeampaa kuin sen voittaminen ensimmäisen kerran, osoittautui todeksi.

1993-94: Oton kultainen pesäpallolyönti

Winnipeg Jetsin NHL-joukkueen apuvalmentaja Alpo Suhonen palkattiin epäonnistuneiden pudotuspelien jälkeen uudeksi pääkäskijäksi. Uusia pelaajia olivat maajoukkuehyökkääjät Juha Ylönen HPK:sta, Timo Saarikoski Lukosta ja edelliskevään pahanilmanlintu Varis Ässistä. Oulusta etelään muutti puolustajalupaus Janne Niinimaa. Epäonnistuneet Järvenpää ja Sejba vaihtoivat maisemaa. MM-hopeaa 1992 torjunut Ketterer päätti lähteä kokeilemaan siipiään P-Amerikkaan. Ykkösvahdiksi nousi pitkän odotuksen jälkeen Ari Sulander.

Suhosen pesti Jokereissa kesti marraskuulle, kunnes yhdeksänneksi sarjataulukossa valunut seura korvasi hänet maajoukkueen kakkosvalmentaja Hannu Aravirralla. Muutos oli onnistunut, sillä Jokerit nousi pudotuspeleihin. Puolivälierissä Ilves oli vastaantulija, samoin Lukko välierissä. Finaalit TPS:ää vastaan alkoivat tappiolla, mutta seuraavan pelin vei Jokerit ja otti kotiedun itselleen Turussa Rami Koiviston maalilla.

Neljännessä finaalissa TPS johti 2-0, kunnes Jokerit heräsi. Vuoden tulokkaaksi valittu Jokeri-kasvatti Juha Lind kavensi ja taistelija Antti Törmänen tasoitti. Mestaruuden ratkaissut maali oli ikimuistoinen. Jatkoajalla tshekkivelho Otakar Janecky löi kiekon ilmasta turkulaisten verkkoon ja räjäytti Helsingin jäähallin.

Toinen mestaruus kolmessa kaudessa. Neljä vuotta sitten Jokerit oli taistellut karsiutumista vastaan. Ajat olivat muuttuneet.

1994-95: Euroopan ykkönen, Suomen kakkonen

Kilpailu joukkueen sisällä oli äärimmäisen kovaa, sillä Jokereilla oli todella laaja ja laadukas pelaajarinki. NHL ei käynnistynyt ajallaan pelaajien ja omistajien sorvatessa uutta sopimusta. Jokereista maailmalle lähteneet Jari Kurri ja Teemu Selänne pelasivat pari kuukautta narrinutussa.

Alkukaudesta Jokerit oli pysäyttämätön. Joukkueen itseluottamus oli omaa luokkaansa. Euroopan Cupin lopputurnaus pelattiin Helsingin Jäähallissa. Jokerit voitti ensimmäisen Euroopan mestaruutensa, kun loppuottelussa kaatui Venäjän mestari Lada Togliatti.

SM-liigassa runkosarjan voitto heltisi vakuuttavien otteiden jälkeen seitsemän pisteen erolla HIFK:hon. Kaikki odottivat Jokerien päättävän upean kautensa Suomen mestaruuteen.Toisin kävi. Finaaleissa TPS pisti alusta asti kampoihin Saku Koivun johdolla.

Kolmannen ottelun Helsingissä Jokerit voitti, mutta siinä pelissä vaakakuppi kääntyi turkulaisten eduksi. Pelin ratkettua kentällä alkoi joukkotappelu TPS-hyökkääjä Niko Mikkolan yritettyä taklata Janeckya. Turkulaiset saivat henkisen yliotteen ja voittivat kaksi seuraavaa peliä. Loistava kausi sai karvaan päätöksen.

Tappion jälkeen moni pelaaja jätti Jokerit: Antti Törmänen, Erik Hämäläinen, Juha Jokiharju, Sami Wahlsten, Rami Koivisto, Timo Norppa, Mikko Konttila ja Ari Salo jatkoivat kaikki uraansa muualla.

1995-96: Kulta on värimme!

Jokerien historian menestyksekkäin kausi oli yhtä juhlaa alusta loppuun. Euroopan mestaruus, runkosarjan voitto ja Suomen mestaruus saivat puheenjohtaja Harkimonkin julistamaan, että tämä oli kaikkien aikojen Jokeri-joukkue.

Kesällä hankittiin maailmanmestari Tero Lehterä Malmöstä, Jukka Penttinen SaiPasta sekä Pasi Saarela ja Marko Tuulola Lukosta. Oma kasvatti Jari Lindroos palasi Jokereihin kahdeksan Kärppä- ja Jyp-kauden jälkeen voittamaan ensimmäisen Suomen mestaruutensa.

Varsinkin Jokerien puolustus toimi kuin unelma. Se oli Euroopan kovin ja päästi runkosarjassa 50 maalia vähemmän kuin toiseksi pitävin TPS-puolustus. Mika Strömberg, Waltteri Immonen, Marko Tuulola, Janne Niinimaa ja Pasi Sormunen olivat takuuvarmoja omassa päässä. Hurjimmat kehitysaskeleet oli kuitenkin ottanut Kari Martikainen, joka pelasi illasta toiseen rauhallisen esimerkillisesti. Kauden päätteeksi hän suuntasi Sveitsin liigaan, missä viihtyi kahdeksan vuotta.

Jokerit marssi liigafinaaleihin jälleen TPS:ää vastaan. Turkulaiset voittivat ensimmäisen, mutta toisessa pelissä Petri Variksen tekemä voittomaali käänsi sarjan. Otakar Janecky syötti Varikselle, vaikka olisi itsekin voinut lyödä kiekon tyhjiin.

Jokerit voitti 6-1, seuraavan 5-1 ja juhli mestaruutta Turussa voitettuaan viimeisen pelin 4-1. Edelliskauden tappio oli kuitattu. Hannu Aravirta jätti Jokerit kahden SM- ja EM-kullan miehenä.

1996-97: Mikään ei pysäytä Jokeri-junaa

Ruotsin maajoukkueen entinen ykkösvalmentaja Curt Lundmark astui Aravirran saappaisiin. Ruotsalaisesta tuli Jokerien historian toinen ulkomainen pääkäskijä. Edelliskauden mestarijoukkue pysyi suhteellisen hyvin koossa. Martikaisen lisäksi Janne Niinimaa lähti NHL:ään. Samaan suuntaan matkasi myös Juha Ylönen. Antti Törmänen palasi P-Amerikasta. Nuori ruotsalaispuolustaja Daniel Tjärnqvist saapui Elitserienin Röglestä.

Jokerit tippui Euroopan Cupin lopputurnauksesta hävittyään Göteborgissa Frölundalle. TPS juhli mantereen mestaruutta ja nousi samalla SM-liigan suurimmaksi suosikiksi. Jokerit voitti runkosarjan uudella piste-ennätyksellä. Peli oli toiminut mainiosti euro-pettymyksestä huolimatta.

Pudotuspeleissä Jokerit voitti kaikki ottelunsa. Tappara ja Ilves kaatuivat suoraan kolmessa pelissä. Finaaleissa TPS oli vastaantulija. Juha Lind ratkaisi ensimmäisen finaalin jatkoajalla. Toisessa sankari oli Janecky, joka lirutti kolmannessa erässä kiekon ohi TPS-vahti Jani Hurmeen. Kolmannen pelin Jokerit vei puhtaasti 4-0. Lind ampui voittomaalin jo ensimmäisessä erässä.

Mestaruuteen päättyi yksi aikakausi, sillä seuraavaksi kaudeksi Jokerit siirtyi uuteen kotihalliin Hartwall Areenalle. Jokerit oli nyt kaikissa mittasuhteissa suomalaisen jääkiekon suurin ja kaunein, jota joko vihattiin tai rakastettiin.

1997-98: Tähtipelaajat eivät löydä toisiaan

Uusi halli, uusi valmentaja, paljon uusia pelaajia. Yhdistelmä, joka ei tiedä hyvää jääkiekkojoukkueen menestyksen kannalta. Materiaaliltaan Jokerit oli kuitenkin ennen kauden alkua liigan ainoa voittajasuosikki.

Kultavalmentaja Lundmark korvattiin Sakari Pietilällä, joka oli viimeiset ajat piirrellyt kiemuroita fläppitaululle TV-valojen loisteessa. Ketjukaverit Petri Varis ja Juha Lind lähtivät P-Amerikkaan ja Otakar Janecky jäi yksin. Isolla rahalla hankittiin maajoukkuetason pelaajia: hyökkääjät Mika Nieminen Sveitsistä, Patrik Juhlin Philadephiasta, Jani Hassinen HPK:sta ja Mika Arvaja Ilveksestä. Puolustaja Sami Salo vaihtoi TPS:n Jokereihin. Maalinsuulla kamppailivat peliajasta kaksi huippua: Ari Sulander ja kasvattajaseuraansa palannut Markus Ketterer.

Peli ei kulkenut kuin ajoittain. Valmentajakaruselli alkoi lokakuussa, kun Pietilä sai lähteä. Lunmark haettiin Ruotsista takaisin Jokereihin. Maalintekijöiksi palkattiin kesken kauden Kai Nurminen ja tshekki Petr Ton. Edelleen tulokset olivat laihoja. Seuran valmennuspäällikön paikalta pääkäskijäksi nostettiin Hannu Kapanen.

Jokerit lähti pudotuspeleihin neljänneltä sijalta. Tappara kaatui voitoin 3-1, mutta Ilves päihitti Jokerit suoraan kolmessa pelissä. Pronssi varmistui voitolla Kiekko-Espoosta. Mitalin väri oli jotain aivan muuta, mihin oli totuttu.

Muutto Hartwall Areenalle oli samalla muutto takaisin jään pinnalle.

1998-99: Kykyä on, henkeä ei

Hannu Kapanen jatkoi penkin takana. Pelaajapuolella Mika Nieminen jatkoi uraansa HIFK:ssa ja Ari Sulander matkasi Sveitsiin 11 Jokeri-kauden jälkeen. Vaihtuvuus oli runsasta, sillä jälleen kerran ovet kävivät Jokereissa molempiin suuntiin. Tärkeimmät vahvistukset olivat paluumuuttaja Juha Lind ja TPS:stä tullut taitava laituri Kimmo Rintanen.  Puolustukseen hankittiin kokenut NHL-pelaaja Yves Racine.

Jokerit oli taas materiaaliltaan mestarijoukkueen veroinen ryhmä. Otteet ailahtelivat kuitenkin edelleen viime kauden malliin. Timo Lahtinen otti helmikuussa päävalmentajan tehtävät vastaan. Epävarmasti maalilla pelanneen Markus Kettererin kaveriksi tuli Saksan liigasta amerikkalaisveskari Parris Duffus.

Jokerit oli lopulta runkosarjan kolmas ja pudotuspeleissä vastaan asettui SaiPa. Taitoluistelun MM-kisojen takia helsinkiläiset kuitenkin menettivät kotietunsa ja kaksi ensimmäistä peliä käytiin Lappeenrannassa.

Keltapaidat saivat hurmoksen päälle ja veivät kotipelinsä. Kolmas päättyi SaiPan maalin voittoon ja Jokerit lähti ensimmäistä kertaa laulukuoroon puolivälierissä sitten kauden 1992-93. 

Pettymyksen jälkeen Waltteri Immonen lopetti pelaajauransa kipparoituaan Jokereita kahdeksan kautta. Toinen tärkeä puolustaja Mika Strömberg siirtyi Sveitsiin. Mestaruusvuosien kultapoika Otakar Janecky vaihtoi Espoon Bluesiin.

1999-2000: Takaisin finaaleissa

HIFK:n kaksi kertaa finaaleihin luotsanneet Erkka Westerlund ja Raimo Summanen nimettiin Jokerien valmentajiksi. Omille lahjakkaille junioreille haluttiin antaa tilaisuus menestyä omassa joukkueessa, mutta pelaajahankintojakin tehtiin.

Ketterer lopetti ja Duffus lähti takaisin Saksaan. Huippukauden HPK:ssa pelannut Pasi Nurminen otti torjuntavastuun.  Samasta seurasta saapuivat taitava puolustaja Tom Koivisto ja hyökkääjä Jari Kauppila. Takalinjoille kovuutta toi fanien suosikiksi noussut Sean Gagnon. Petri Varis ja Tero Lehterä palasivat Helsinkiin. Ässissä onnistunut keskushyökkääjä Jan Benda tuli ottamaan hyökkäysvastuuta. Kesken kauden joukkueeseen liittyivät hyökkääjät Dmitri Kvartalnov, Miroslav Hlinka ja Juha Virtanen. NHL-veteraani ja entinen Jokeri-maskotti Esa Tikkanen oli kauden kohuhankinta.

Runkosarjassa Jokerit oli vasta viides, mutta pudotuspeleissä Westerlundille ja Summaselle tyypillinen taisteleva ilme kaivettiin esiin. Kokeneet playoff-pelaajat Esa Tikkasen johdolla olivat kuin kotonaan, kun taistelu mestaruudesta alkoi.

Lukko kaatui huikean tasaisten otteluiden jälkeen voitoin 3-1. HPK:sta ei ollut vastusta ja Jokerit eteni finaaleihin suoraan kolmessa pelissä. TPS oli kuitenkin jo liikaa. Nopeat ja taitavat turkulaiset juhlivat mestaruutta Areenalla voitoin 3-1. Tappiosta huolimatta paluu eliittiin oli tehty.

2000-01: Runkosarjan juhlat ja odottamaton kesäloma

Ainoa tavoite kaudelle oli hopean kirkastaminen kullaksi. Nopea maalintekijä Jukka Hentunen tuli HPK:sta, latvialaissentteri Aigars Cipruss Pelicansista ja vauhtikone Niko Mikkola Ässistä. HIFK:n oli vaikea niellä superlupaus Tuomo Ruudun ja Mikko-veljen siirtymistä Jokereihin. NHL-peikko säikäytti kesällä, kun puolustajat Ossi Väänänen ja Tapparasta hankittu Josef Boumedienne lähtivät yllättäen P-Amerikkaan.

Kausi alkoi hienolla voitolla paikallispelissä. Tuomo Ruutu käänsi puukkoa haavassa iskemällä hattutempun Nordenskiöldinkadun hallissa vanhaa seuraansa vastaan.

Koko talven Jokerit taisteli runkosarjan voitosta TPS:n kanssa. Vasta viimeisellä kierroksella helsinkiläiset varmistivat ykkössijansa.

Pudotuspelit tulivat eteen liian nopeasti. Puolivälierien ensimmäisessä pelissä sarjatulokas Oulun Kärpät kaatui jatkoajalla, mutta vieraissa kyyti oli kylmää. Kotietu kääntyi Kärpille, kun se voitti seuraavan pelin Helsingissä. Selkä seinää vasten Jokerit kuitenkin taisteli itsensä vielä viidenteen peliin. Sakari Palsolan maali riitti oululaisille välieräpaikkaan. Maalivahti Markus Korhonen oli kuin muuri ja torjui kaikki Jokeri-yritykset.

Pitkään kestänyt taistelu runkosarjan voitosta oli vienyt joukkueesta parhaan terän. Jokerit putosi ja mestaruusjuhlia saatiin odottaa vielä vuoden verran.

2001-02: Odotus päättyy: kultaa Areenalla

Raimo Summanen otti valmennusvastuun. Isoihin nimiin satsattiin isolla rahalla, kun maajoukkuepelaajat Ville Peltonen ja Antti Aalto palasivat P-Amerikasta Suomeen. HPK:sta Helsinkiin siirtyivät tshekkilaituri Pavel Rosa ja puolustaja Ari Vallin. Puolustava keskushyökkääjä Petri Pakaslahti tuli Lukosta ja kovaa laukova kanadalainen Frank Banham Espoon Bluesista. NHL vei Pasi Nurmisen ja Jukka Hentusen, mutta uudella rungolla Jokerit oli edellisvuotta huomattavasti vahvempi. 

Suurin epäilys kohdistui maalivahtipeliin. Japanin liigassa pelannut Jamie Ram oli kysymysmerkki. 17-vuotiaan Kari Lehtosen luultiin olevan vielä liian nuori SM-liigaan.

Jokerit oli vahva kauden alussa. Kapteeni Ville Peltosen loukkaantuminen sotki kuvioita. Playoff-mahdollisuutensa menettäneestä SaiPasta lainattiin huippuviimeistelijä Vladimir Machulda.

Jokerit oli runkosarjassa kolmas ja lähti pudotuspeleihin tappioputken ja loukkaantumisten rasittamana. Tärkeimpiin peleihin joukkue pääsi kuitenkin suhteellisen terveenä. Ram aloitti pudotuspelit maalilla, mutta kolmannessa puolivälierässä Kärppiä vastaan Lehtonen pelasi nollan ja vei Jokerit aina välieriin asti.

Semifinaaleissa Jokerit tiputti HPK:n voitoin 3-1. Loppuotteluissa tiivis puolustuspeli jäädytti Tapparan tehottomaksi. Machulda ja Banham olivat tulessa ja tekivät tarvittavat maalit. Viiden vuoden odotuksen jälkeen Jokerit oli vihdoin mestari omassa hallissaan.

2002-03: Kultaa Euroopassa, neljäs Suomessa

”SM-liigassa ei ole vuosiin ollut yhtä selkeää mestarisuosikkia. Jokereiden toisen peräkkäisen mestaruuden voi estää vain sen omat hölmöilyt.” Jääkiekkolehden arvio kauden alussa kertoi kaiken Jokerien materiaalista.

Machulda, Rosa, Koivisto, Mikkola, Törmänen ja Tuomo Ruutu korvattiin tukulla kovia suomalaisnimiä. Jukka Hentunen, Antti-Jussi Niemi ja Timo Vertala tulivat taalajäiltä takaisin Suomeen. Mika Strömberg palasi kotiin. Phoenix nappasi Frank Banhamin NHL:ään SM-liigan jo pyörähdettyä käyntiin. Maalilla jatkoi valtakunnan ykköspelaaja Lehtonen. Puolustus oli tasaisen varma ja hyökkäys täynnä potentiaalisia ratkaisijoita.

Jokerit voitti historiansa kolmannen Euroopan mestaruuden, kun Luganossa Sveitsissä käydyssä Continental Cupin loppuottelussa kaatui Venäjän mestari Lokomotiv Jaroslavl. Rangaistuslaukauskilpailuun venynyt trilleri päättyi Jukka Voutilaisen onnistumiseen.

SM-liigassa runkosarjan kakkossija tiesi pudotuspelikohtaamista HIFK:n kanssa ensimmäisen kerran 20 vuoteen. Taistelua välieriin pääsystä ei muodostunut missään vaiheessa, sillä Jokerit vyöryi Ville Peltosen johdolla punapaitojen yli suoraan neljässä ottelussa.

Välierissä Peltonen oli jo liian yksin. Kärpät tiputti Jokerit finaaleista ratkaisevassa viidennessä pelissä Areenassa. HPK otti pronssit ja Raimo Summasen aika Jokereissa päättyi pettymykseen.

2003-04: Loukkaantumiset tuhoavat hyvin alkaneen kauden

Kuusinkertainen TPS:n mestarivalmentaja Hannu Jortikka otti komennon kaksivuotisella sopimuksella. Kari Lehtonen lähti P-Amerikkaan, Ville Peltonen ja Jukka Hentunen Sveitsiin, Antti Aalto Turkuun sekä Antti-Jussi Niemi ja Mika Strömberg Ruotsiin. Suurimpien menetysten tilalle ei saatu yhtä monta kovaa paikkaajaa. Mailataituri Glen Metropolit oli huippuvahvistus, samoin Ruotsista Suomeen palannut Marko Jantunen. Omista junioreista liigajoukkueeseen nostetuista lupaavimmat olivat sentteri Valtteri Filppula ja puolustaja Sami Lepistö.

Jortikan opit purivat välittömästi ja Jokerit pelasi alkukauden upeasti. Ketju Tomek Valtonen-Metropolit-Jantunen oli illasta toiseen vastustajien kauhu. Ykkösmaalivahdin paikan lunastanut Pasi Häkkinen yllätti ja torjui kiekkoja varmasti. Joulutauolle Jokerit lähti liigakärjessä.

Terveenä pysyminen on menestyksen perusedellytys, ja Jokereille rouva Fortuna näytti loppukaudesta takapuoltaan. Joukkue joutui käsittämättömän loukkaantumiskierteen kouriin. Runkosarjan toinen puolikas oli surullista aikaa ja Jokerit vajosi sarjassa aina seitsemänneksi saakka.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella voitto JYPistä takasi pääsyn puolivälieriin Kärppiä vastaan. Metropolit johti lähes yksinään Jokerien hyökkäystä, eikä Häkkisestä ollut pelastajaksi hienoista torjunnoista huolimatta. Jokerit lähti lomille otteluin 2-4.

2004-05: Paluumuuttajia ja paluu mitalikantaan

Kauden teema selvisi jo huhtikuussa, kun vanhoja jokereita palasi kotiin. Seurajohto halusi Jokereista jälleen Jokerien näköisen. Petri Varis, Kari Martikainen, Toni Dahlman ja kapteeni Juha Lind liittyivät vanhaan seuraansa. Lisäksi Mestiksen pistekunkku Teemu Kuusistolla oli Jokeri-tausta ja sentteri Arto Kuki tuli Tampereelta takaisin  pääkaupunkiseudulle. Maalille hankittiin HIFK:n 1998 mestaruuteen torjunut Tim Thomas.

NHL-työsulku löi oman lusikkansa soppaan, mutta ainoastaan oma kasvatti Ossi Väänänen ja kanadalaispuolustaja Brian Campbell liittyivät kauden aikana joukkueeseen.

Maltillinen suhtautuminen pelaajahankintoihin osoittautui oikeaksi, sillä Jokerit hallitsi sarjaa aina helmikuulle saakka. Peli oli nopeaa ja jouheaa. Ratkaisijoita löytyi nyt myös Metropolitin ja Jantusen takaa. Varis-Filppula-Lind oli koko kauden tehokas hyökkäyskolmikko.

Viimeisten kierrosten notkahdus tiputti joukkueen taulukon kakkoseksi. Runkosarjan parhaaksi pelaajaksi valittu Thomas oli joukkueen hahmo torjumalla SM-liigan uuden nollapeliennätyksen (15).

Pudotuspeleissä Ilves jäi jalkoihin puolivälierissä voitoin 4-1 ja HPK semifinaaleissa 3-0. Loppuotteluissa edelliskauden ykkönen Kärpät oli liian iso pala purtavaksi. Tasaisissa peleissä oululaiset viimeistelivät tehokkaammin ja juhlivat toista perättäistä mestaruuttaan voitoin 3-1.

2005-06: Katastrofikarsiutuminen pudotuspeleistä

Hannu Jortikka ilmoitti jo keväällä jättävänsä seuran ja puikkoihin nostettiin apuvalmentajana toiminut, kaikkien aikojen jokerikapteeni Waltteri Immonen. Hänen tehtävänsä oli alusta asti haasteellinen, sillä joukkueen hyökkäystä kaksi kautta johtanut Glen Metropolit siirtyi Sveitsiin ja iso pommi odotti vielä kauden kynnyksellä. NHL oli saanut omat asiansa järjestykseen, jolloin eurooppalaisseurojen kanssa sopimuksen tehneet pelaajat alkoivat tähyillä Pohjois-Amerikkaan. Jokereista juuri ennen SM-liigan alkua poistuivat sarjan paras maalivahti Tim Thomas sekä ykkössentterin rooliin kaavailtu Valtteri Filppula.

Jokerit voitti sarja-avauksessa HIFK:n rangaistuslaukauskilpailussa, mutta syksystä tuli muuten synkkä. Hyökkäykseen oli kesällä hankittu muun muassa Tony Virta ja Ilari Filppula. Kauden alussa ryhmään liittyi Tommi Santala ja vielä pelien jo alettua Hannes Hyvönen. Thomasin paikkaajaksi maalinsuulle saapui pienikokoinen Karl Goehring, joka ei ollut edeltäjänsä veroinen.

Marraskuussa seurajohto päätyi tekemään valmentajavaihdoksen. Päävastuun otti kevään 1995 MM-kultavalmentaja Curt Lindström, joka sai avukseen Matti Virmasen sekä myöhemmin Vesa Surenkinin. Uusi valmennusjohtokaan ei saanut joukkueen heikosti alkanutta kautta käännettyä, vaan otteet jatkuivat epätasaisina. Keväällä Jokerit huomasi olevansa lähellä karsiutua pudotuspeleistä.

Viimeiselle kierrokselle asti jatkunut taistelu ei lopulta riittänyt. Joukkue jäi pudotuspelipaikasta kolmen pisteen päähän ja kausi päättyi runkosarjaan ensimmäisen kerran sitten kauden 1990-91.

2006-07: Sheddenin johdolla täyskäännös

HIFK:ssa kovaa jälkeä tehnyt kanadalaisvalmentaja Doug Shedden palkattiin tuomaan muutos joukkueen ilmeeseen. Immonen palasi valmennusjohtoon. Pelaajamarkkinoilla haaviin tarttuivat muun muassa Ässät hopealle edelliskeväänä torjunut Juuso Riksman, 1990-luvulla mestaruuksia seurassa voittanut puolustaja Marko Tuulola sekä hyökkäykseen Pohjois-Amerikasta kotiutunut Jani Rita, HIFK:sta loikannut Kim Hirschovits, koeajalla vakuuttanut Tim Stapleton ja HPK:n mestariryhmässä loistanut Jyrki Louhi.

Shedden toi mukanaan kovan vaatimustason, mutta oli samalla pelaajalähtöinen valmentaja. Hän johti karismallaan, johon pelaajat samastuivat nopeasti. Jokereiden peli toimi edelliskautta paremmin ja jouluna joukkue oli SM-liigassa kolmantena. Lokakuussa ryhmään oli hankittu kanadalaissentteri Clarke Wilm, joka osoittautui tärkeäksi pelaajaksi kevään tärkeimmissä taistoissa.

Shedden nimitettiin syksyllä Suomen maajoukkueen seuraavaksi päävalmentajaksi, mutta keskittyminen pysyi seurajoukkueessa. Jokerit nappasi runkosarjassa lopulta toisen sijan Kärppien jälkeen. Rita voitti maalikuninkuuden 32 osumalla ja Hirschovits oli pistepörssin neljäs. Petri Varis nousi seuran kaikkien aikojen pistepörssin kärkipaikalle ohi Otakar Janeckyn ja maalipörssin piikkipaikalle Timo Turusen ohi.

Pudotuspeleissä Jokerit kampesi helposti tieltään Ilveksen puolivälierissä otteluvoitoin 4-0. Seuraava testi HPK:ta vastaan oli tiukempi, mutta Jokerit voitti kaksi ensimmäistä koitosta jatkoerissä ja kolmannen kotonaan selkeämmin. Finaaleissa kohtasivat kaksi tappiotonta joukkuetta ja niistä Kärpät oli lopulta parempi. Oululaisten ratkaisijoiden rintama oli helsinkiläisiä leveämpi. Jokerit kuitenkin palasi mitalikantaan surkeasti sujuneen edelliskauden jälkeen.

2007-08: Yksi kaikkien aikojen jokeriketjuista

Jokerit jatkoi Doug Sheddenin valmennuksessa toisella kaudella peräkkäin. Pelaajamarkkinoilta tärkeimmät hankinnat olivat maalivahti Jussi Markkanen, puolustajat Mikko Jokela ja Marko Kauppinen sekä hyökkääjät Tommi Santala ja Ville Leino. Jokela ja Leino saapuivat Helsinkiin HPK:sta, jossa olivat voittaneet kaudella 2005-06 mestaruuden. Jokereihin piti tulla myös Kerho-hyökkääjä Janne Lahden, mutta hän teki kesällä sopimuksen Montreal Canadiensin kanssa.

Shedden löysi nopeasti tehoketjunsa, kun hän laittoi kolmikon Leino, Santala, Tim Stapleton samaan vitjaan. Kolmikosta muodostui yksi jokerihistorian tehokkaimmista trioista, jonka pysäyttämiseen vastustajalta löytyi vain harvoin lääkkeitä. Erityisesti Leino oli juonikkuutensa ja tehokkuutensa ansiosta monissa peleissä täysin pitelemätön. Sentteri Santala tasapainotti ketjun peliä, mutta pystyi myös itse luomaan tilanteita hyökkäyspäässä. Tuulennopea Stapleton täydensi ketjua erinomaisella tavalla.

Jokerit sijoittui runkosarjassa kolmanneksi pitkälti LSS-ketjunsa ansiosta. Leino rikkoi seuran kaikkien aikojen piste-ennätyksen tekemällä 55 ottelussa 28 maalia ja antamalla 49 maalisyöttöä eli hyökkääjä kokosi yhteensä 79 pistettä. Timo Sutisen nimissä ollut piste-ennätys jäi historiaan, mutta syöttöennätyksen 1970-luvun jokerisuuruus sai pitää nimissään. Leino valittiin niin toimittajien (Lasse Oksanen -palkinto) kuin pelaajien (Kultainen kypärä) äänestyksissä SM-liigan parhaaksi pelaajaksi.

Pudotuspeleissä Jokerit joutui tulemaan toimeen ilman ykkösmaalivahtiaan Markkasta, jonka runkosarjan lopussa tullut nivusvamma pakotti sivuun. Joni Puurula paikkasi ja helsinkiläiset marssivat välieriin kukistamalla Pelicansin otteluin 4-2. Välieriä Jokerit johti Bluesia vastaan jo voitoin 3-1, mutta tappio Espoossa ja perään jatkoerässä Hartwall-areenassa veivät sarjan seitsemänteen peliin. Siinä Blues oli parempi ja sysäsi Jokerit pronssiotteluun. Tappara vei himmeimmät mitalit Tampereelle ja Sheddenin aikakausi päättyi neljänteen sijaan. Puolustaja Kauppinen teki pudotuspelihistoriaa yhden kauden piste-ennätyksellä 5+12=17.

2008-09: Riksman viimeisenä lukkona

Shedden ja apuvalmentaja Waltteri Immonen suuntasivat Sveitsiin ja Jokerit hankki uudeksi päävalmentajakseen NHL:ssä ja Valko-Venäjän maajoukkueessa meritoituneen Glen Hanlonin. Hänen avukseen tuli pelaajana Jokereissa kasvanut Ismo Lehkonen. Pelaajapuolella isoimmat menetykset olivat edelliskauden superketjun poistuminen kokonaisuudessaan sekä maalivahti Markkasen lähtö. Tilalle vuoden tauon jälkeen Juuso Riksman täytti kuitenkin paikan enemmän kuin hyvin.

Petri Varis pelasi viimeisen kautensa jokeripaidassa ja 1990-luvun tehoketjun toinen laitahyökkääjä Juha Lind palasi hänkin seuraan. Joukkueen paras pistemies oli Hanlonin mukana seuraan tullut Joey Tenute. Jokerit pelasi Hanlonin alaisuudessa puolustusvoittoista peliä, jossa maaleja nähtiin vähän kumpaankin päähän. Runkosarjan 58 ottelussa joukkue teki 134 ja päästi 132 maalia. Sarjataulukossa pisteet riittivät neljänteen sijaan.

Tiiviin puolustuksen takana loisti Riksman, joka putsasi runkosarjan jälkeen palkintopöydän. Torjuntaprosentti 94,4 oli koko sarjan paras. Media palkitsi Riksmanin runkoarjan parhaan pelaajan Lasse Oksanen palkinnolla, SM-liiga valitsi hänet sarjan parhaaksi maalivahdiksi ja pelaajat arvostivat hänet Kultaisen kypärän voittajaksi eli sarjan parhaaksi pelaajaksi.

Riksmanin johdolla Jokerit lähti kotiedun turvin pudottamaan Kärppiä puolivälierissä. Oululaiset veivät ensimmäisen pelin Helsingissä ja toisen pelin vasta jatkoerissä Oulussa. Jokerit kavensi kotonaan voitot 1-2:een, mutta seuraavassa Kärpät otti tyrmäysvoiton 6-1. Viides ottelu Helsingissä päättyi Kärppien jatkoerävoittoon, joka tiesi Jokereiden kauden päättymistä ennen aikojaan.

2009-10: Täpärästi pudotuspeleihin

Edelliskauden pettymystä lähdettiin paikkaamaan korkean profiilin hankinnoilla. Päävalmentajaksi saapui 1990-luvun kultasormi Hannu Aravirta, joka oli tehnyt hyvää työtä Pelicansissa. Hänen avukseen nimettiin entinen suurpelaaja Antti Törmänen, joka oli valmentanut Bluesin junioreissa. Hyökkäykseen ykkössentteriksi saapui Esa Pirnes ja hänen laidalleen Jukka Hentunen. Kokeneilta pelaajilta odotettiin paljon, mutta kauden alku oli katastrofaalinen.

Joukkueen peli ei ottanut toimiakseen millään tavalla ja marraskuun lopulla Jokerit oli jymähtänyt SM-liigan viimeiseksi. Seurajohto reagoi ja vapautti Aravirran sekä Törmäsen tehtävistään 25. marraskuuta. Tilalle saapui Hannu Jortikka, joka oli valmentanut seuraa viimeksi NHL:n työsulkukaudella 2004-05. Hänen johdollaan Jokerit lähti kipuamaan tietään kohti pudotuspelejä.

Joukkueen tehoista vastasivat pitkälti Hentunen ja kesken kauden seuraan saapunut ruotsalaistaituri Fredrik Bremberg. Heidän välissään pelasi useimmiten Pirnes tai väkivahva Janne Hauhtonen. Hentunen latoi maaleja Brembergin syötöistä ja voitti runkosarjan maalipörssin. Sijoitus koheni, mutta pudotuspelipaikka oli silti tiukassa. Se varmistui lopulta pisteen erolla SaiPaan.

Pudotuspelit alkoivat ensimmäiseltä kierrokselta Tapparaa vastaan. Molemmat veivät ensimmäiset kotiottelunsa, jolloin paras kolmesta -sarja huipentui Hakametsään viimeiseen kamppailuun. Siinä Tappara oli runkosarjan parhaaksi pelaajaksi valitun jokerikasvatti Jori Lehterän johdolla parempi ja meni puolivälieriin. Hakametsän iltaan päättyi myös jokeri-ikoni Juha Lindin ura.

2010-11: Kekäläisen aika alkaa

Jokerit teki isoimman hankintansa jo toukokuussa, kun pitkän uran NHL-seuroissa pelaajatarkkailu- ja johtoporraspuolella tehnyt Jarmo Kekäläinen palkattiin vastaamaan helsinkiläisseuran urheilupuolesta. Kekäläinen linjasi nopeasti seuran toiminnan tärkeimmiksi tekijöiksi menestyksen SM-liigassa, mutta myös juniorityön kokonaisvaltaisen kehityksen eurooppalaiselle huipputasolle.

Jokerit lähti kauteen Hannu Jortikan alaisuudessa. Kokoonpanoon uusina miehinä tulivat muun muassa paluumuuttaja ja kapteeniksi välittömästi nimetty Ossi Väänänen sekä hyökkääjät Petteri Nokelainen ja Ben Eaves, jonka oli alun perin tarkoitus toimia joukkueen kuntovalmentajana. Syksyn aikana ryhmään lisättiin vielä JYPissä kovia tehoja takonut Tuomas Pihlman. Marraskuun lopussa valmennukseen tehtiin muutos, kun Jortikka sai lähteä ja tilalle tuli Erkka Westerlund.

Joukkueen hyökkäyspelin sielu oli Janne Lahden, Teemu Pulkkisen ja Antti Kerälän ketju. Hurjaan vireeseen yltynyt Lahti teki 37 osumaa ja oli runkosarjan maalikuningas. Pulkkinen valittiin Vuoden tulokkaaksi ja hän rikkoi myös SM-liigan tulokkaiden syöttöennätyksen 36 syötöllään. Pudotuspeleihin Jokerit lähti kuudennelta sijalta ja sai ensimmäisen kerran sitten kevään 2003 vastaansa HIFK:n.

Puolivälieräsarjasta muodostui yksi SM-liigahistorian kovimmista. Sarja oli jo kääntymässä Jokereille, mutta HIFK tuli otteluivoitoissa ensin 0-2-tilanteesta rinnalle ja selvitti vielä kuudennestakin pelistä selkä seinää vasten tiensä seitsemänteen peliin. Ratkaisevassa ottelussa Jokereiden paukut oli syöty ja HIFK eteni välieriin. Punakeltaisten riveissä jäätiin jossittelemaan erityisesti kuudennen pelin jatkoerässä tullutta Jukka Hentusen läpiajoa, joka olisi voinut sinetöidä koko ottelusarjan.

2011-12: Viiden vuoden mitaliodotus päättyy

Kekäläisen kädenjälki alkoi toden teolla näkyä joukkueen rakentamisessa toisella kaudella. Ykkössentteriksi saapui TPS:ssä 2010 mestaruuden voittanut Ilari Filppula, kokemusta taas edustivat Jarkko Ruutu ja Riku Hahl. Ykkösmaalivahdiksi saapui Ässissä erinomaisia otteita esittänyt Eero Kilpeläinen ja puolustukseen Filppulan kanssa TPS:ssä mestaruutta juhlinut Markus Nordlund.

Alkukauden loukkaantumisista kärsinyt joukkue sai rivejään kasaan joulukuun tienoilla, jolloin pelattiin European Trophyn voitotsta Wienissä. Jokerit selvitti tiensä finaaliin kukistamalla tshekkiläisen Mountfieldin ja ruotsalaisen Luulajan jatkoajalla. Loppuottelussa kirkkain jäi saamatta kahden erän jälkeisestä johtoasemasta huolimatta, kun isäntäjoukkue Red Bull Salzburg eteni mestaruuteen.

Kotimaisessa SM-liigassa Jokerit vahvisti siirtorajan lopulla rivejään kokeneilla puolustajilla Josef Boumediennella ja Ross Lupaschukilla. Tanskalaisjässikkä Nichlas Hardt oli joukkueen tehokkain pelaaja runkosarjassa. Joukkue sijoittui toisena vuotena peräkkäin kuudenneksi ja kuin tilauksesta vastaan asettui jälleen HIFK. Vuoden takaisesta tappiosta haluttiin revanssi ja sen Jokerit myös otti.

Punakeltaiset olivat tällä kertaa täysin ylivoimaisia ja veivät sarjan voitoin 4-0. Kenties hienoin hetki koettiin toisessa ottelussa, jossa jatkoerässä Kilpeläinen torjui Mikael Granlundin rankkarin ja Hardt upotti perään voittomaalin. Välierissä JYPiä vastaan kaikki ottelut päättyivät maalin erolla ja kolmesti mentiin jatkoeriin. JYP oli niissä parempi ja vei sarjan lukemin 4-1. Jokerit palasi mitalikantaan kukistamalla Bluesin pronssiottelussa Boumediennen jatkoerämaalilla. Tulevaisuuden hyökkääjätähti Teuvo Teräväinen palkittiin SM-liigan vuoden tulokkaana kauden jälkeen.

2012-13: NHL-tähtiä, runkosarjan voitto, jättimäinen pettymys

Erkka Westerlund jätti valmennustehtävät ja hänen paikalleen nousi apuvalmentaja Tomi Lämsä. Pelaajistossa nähtiin hyvin pieniä muutoksia ennen kauden alkua, sillä amerikkalaishyökkääjä Steve Moses ja Ilveksestä saapunut Joonas Rask olivat ainoat hankinnat. Edessä häämöttänyt NHL:n työsulku oli kuitenkin tuomassa oman lusikkansa eurooppalaisen jääkiekkoilun soppaan.

Työsulun alettua Jokerit kotiutti nopeasti seurasta kesällä 2005 lähteneen Valtteri Filppulan. Ennen syyskuun loppua joukkueeseen liittyi vielä NHL:n parhaana puolustajana palkittu ruotsalaistähti Erik Karlsson. Kaksikko johti Jokereiden peliä suvereenilla taidollaan ja nopeasti helsinkiläiset nousivat sarjataulukon kärkipaikoille. Filppulan valitettava loukkaantuminen lokakuussa päätti hänen jokeripelinsä, mutta Karlsson jatkoi dominointiaan. Ruotsalainen jätti seuran työsulun päättyessä 8-1-voitto-ottelussa HIFK:sta keräämällä tehot 1+4=5.

Puolustajan lähdettyä Jokereiden piti esiintyä enemmän joukkueena ja helsinkiläiset myös onnistuivat siinä. Seuran historian kuudes runkosarjan voitto varmistui ennen viimeistä ottelua ja keskittyminen päästiin suuntaamaan kohti pudotuspelejä. Ainoastaan vastustaja oli epäselvä, mutta Villi kortti -kierroksen jälkeen sellaiseksi varmistui Rauman Lukko. Jokerit lähti sarjaan suurena ennakkosuosikkina.

Jokerit pelasi puolivälierissä ilman loukkaantuneina olleita ulkomaalaisvahvistuksiaan Mosesia, Ben Eavesia ja kesken kauden mukaan tullutta Jesse Winchesteria. Materiaali oli silti kova, mutta avauspelin voiton jälkeen Lukko oli tehokkaampi joukkue. Raumalaiset voittivat kolme ottelua peräkkäin, kunnes Jokerit kavensi tilanteeksi 2-3. Sarja ratkesi kuudennessa ottelussa Raumalla, kun Lukko voitti ja marssi kaikkien yllätykseksi välieriin.

Lähteet: Seppo Aalto: Jokerit liukkaalla jäällä – 25 vuotta Jokeri kiekkoa, Pasi Kostiainen: Jokerit – Suomalaisen jääkiekkoilun tuhkimotarina, Jääkiekkolehdet 1998-2003