Kari Martikainen
Kari Martikainen on esimerkki siitä, että huipulle voi päästä kypsemmälläkin iällä. ”Kartsa” pelasi ensimmäisen liigaottelunsa vasta 23-vuotiaana, mutta voitti sittemmin muun muassa kolme SM-kultaa, kaksi Euroopan Cup -mestaruutta, MM-hopean ja Sveitsin mestaruuden.
Juniorivuotensa Martikainen pelasi – ja välillä vain pelaili – vantaalaisseuroissa.
– Liigapelaajaksi voi tosiaan edetä pidemmänkin kaavan mukaan. Sitä yritän toitottaa omille valmennettavilleni. Nykyään kun nuorilla tuntuu olevan niin kiire, että jos et ole 18-vuotiaana liigassa, tilanne on muka menetetty, hämmästelee Jokerien A-nuorten vastuuvalmentajana kesästä 2012 alkaen toiminut Martikainen.
– Taitopohja luodaan ennen murrosikää, hän korostaa. Oman taitopohjansa Martikainen loi Etelä-Vantaan Urheilijoissa.
– 1968-syntyneiden joukkueemme oli valtakunnan terävintä kärkeä nuorimmissa juniori-ikäluokissa. Sittemmin panostukseni väheni. Vietin muutaman vuoden ns. normaalia nuoren elämää. Kiekkoilin vain harrastusmielessä. En ajatellut, että minusta tulisi liigapelaaja.
1980-luvun lopussa alkoi tapahtua:
– Meillä oli Vantaa HT:n A-nuorissa huikea joukkue, josta moni pelasi sittemmin liigassa tai I divisioonassa.
Kaudella 1989–90 Martikainen oli nostamassa VHT:n miesten joukkuetta kakkosdivisioonasta ykköseen (nyk. Mestis), missä tulokasseura ylsi heti JoKP:n ja Kärppien jälkeen kolmanneksi.
VHT:n menestys noteerattiin myös Jokereissa: puolustaja Martikainen sekä hyökkääjät Rami Koivisto ja Mikko Halonen pukeutuivat kaudella 1991–92 jokerinuttuun. Liigadebyyttikausi päättyi mestaruuteen.
– Aika huimat neljä vuotta, hymähtää Martikainen, joka kesällä 1992 sai jo kutsun A-maajoukkueeseenkin. Kausi 1992–93 sen sijaan päättyi Jokerien – ja varsinkin Martikaisen – osalta ikävämmin. Kaksi viimeistä runkosarjapeliä ja kohtalokkaat puolivälierät Ässiä vastaan jäivät häneltä pelaamatta.
– Sain kiekon silmääni harjoituksissa. Muutama päivä meni sairaalassa. Martikaisen ja Jokerien huuma jatkui kausina 1993–96: kolmessa kaudessa kaksi SM-kultaa ja yksi hopea sekä kaksi Euroopan Cup -kultaa.
– Ainakin me pelaajat arvostimme niitä Euroopan Cup -mestaruuksiakin, Martikainen vakuuttaa.
– Suomen mestaruuksistani 1994 oli huikein. Nousimme ratkaisevassa finaalissa Otakar Janeckyn jatkoaikamaalilla voittoon, vaikka olimme kuusi minuuttia ennen kolmannen erän loppua Turun Palloseuraa vastaan 0–2-tappiolla. Meidän kentällisemme teki sekä kavennuksen (Juha Lind) että tasoituksen (Antti Törmänen). Sellaista fiilistä en ole Helsingin jäähallissa koskaan muulloin kokenut. Tuntui, että katto irtosi, Martikainen muistelee. Tuota keskimmäistä SM-kultariemua hieman himmensi hänellä samana vuonna diagnostisoitu ykköstyypin diabetes.
– Silti pelasin parhaat vuoteni sen jälkeen.
Viiden Jokereissa pelatun kauden jälkeen Martikainen lähti katsastamaan sveitsiläiset kaukalot.
Lue lisää pelaajasta 45 jokeria pakan päältä -kirjasta.
Kari Martikainen
s. 15.9.1968 I puolustaja
1991–92 41 3 + 8 = 11 14 10 0 + 1 = 1 2 •
1992–93 45 3 + 16 = 19 22
1993–94 42 6 + 7 = 13 24 12 1 + 3 = 4 2 •
1994–95 36 7 + 12 = 19 10 8 2 + 0 = 2 6 •
1995–96 44 9 + 14 = 23 16 11 5 + 4 = 9 8 •
2004–05 52 11 + 13 = 24 38 12 3 + 3 = 6 4 •
2005–06 53 7 + 14 = 21 36
