Jokerikamaa nurkissa

Opittuasi konmari -menetelmän, saavutat järjestyksen niin kotiisi ja mieleesi kuin myös rauhan sieluusi. Näin luvataan ja tuhannet konmariin hurahtaneet todistavat väkevästi Kondon siivousopin puolesta.

Oletteko kuulleet Marie Kondosta? Marie Kondo on nainen, joka kehitti maailman kuulun ”konmari” konseptin. Opittuasi konmari -menetelmän, saavutat järjestyksen niin kotiisi ja mieleesi kuin myös rauhan sieluusi. Näin luvataan ja tuhannet konmariin hurahtaneet todistavat väkevästi Kondon siivousopin puolesta.

Kirjakaupassa en päässyt Kondon kirjan ohi. Olenhan järkyttävän epäjärjestyksen keskellä eläjä ja aina haaveillut, että kunpa minullakin olisi armeijamainen kuri ja järjestys kotonani. Että kun tulisin matkalta kotiin ei minun tarvitsisi ensi töikseni raivata lattialle tilaa matkalaukulle. Ennen matkaa olen tietysti etsinyt kuumeisesti kaappien uumenista sopivia vaatteita mukaan ja heittänyt epätoivoissani ja kiireissäni sopimattomat lattialle – siellähän ne tuulettuvat, sanon itselleni. Niin, minähän pakkaan aivan viime hetkellä, en tietenkään voi olla järkevä ja alkaa pikku hiljaa pakkailla jo muutamaa päivää ennen matkaa. Eräät järkevät ystäväni nimittäin toimivat niin. Heillä ei ole vaatteita pitkin lattioita. Sitä paitsi kirja oli alennuksessa, olihan se ostettava, ehkä uusi elämä koittaisi myös minulle, ajattelin toiveikkaasti, kun hankin vielä yhden lisän muutenkin ahtaaseen kirjahyllyyni.

Konmari -kirjassa neuvotaan, että kaikki mikä ei tuota iloa täytyy heittää pois. Turhien tavaroiden omistaminen ja varastoiminen mitä oudoimpiin koloihin ahdistaa ja vie energiaa elämän tärkeimmiltä asioilta. 

”Erinomaista”, huudahdin itselleni ja aloitin hurjan raivaus -operaation. Pois lensivät muoviset matkamuistot, kirjat, joiden opit ovat viime vuosituhannelta, esineet, joilla ei ole ollut mitään käyttöä… no ei sitten ikinä! Vein pinoittain vaatteita UFF:n keräyspisteeseen, heikoimmassa kuosissa olevat pukineet saivat lentää roskakatoksen muovisiin kitoihin.

Tähän saakka kaikki oli hyvin. Mutta sitten! Mutta sitten eteen ilmestyi ensimmäinen jokeritavara. Se oli kiekko jostain kaukaiselta ajalta. Olin ehkä saanut kiekon jossain fanitilaisuudessa, en enää muista, mutta olen säilyttänyt sitä vuosikausia. Sitten tarra, sellainen pyöreä, joita ei enää ole myynnissä. Seuraavaksi käteen tarttui pino kausikortteja, sitten pelaajakortteja, sitten Fanilämäreitä, sitten leikekirja mestaruusvuodelta 2002, sitten valokuvia, sitten Hjalliksen kirja, sitten Kostiaisen Pasin kirja (pelaajien nimmareilla), vuosikirja, lisää tarroja, kaulahuivi, t-paita…. Eikä tässä vielä kaikki! Kärppien silkkinen huivi ja keittokirja löytyivät myös, niilläkin on oma jokeritarinansa. Mitä ihmettä Marie Kondo tähän sanoisi?

Istuin hämmentyneenä jokerikamojen keskellä. Mikään yksittäinen tavara ei tuota erityisesti iloa, paitsi leikekirja vuodelta 2002. Keräsin, leikkasin ja liimasin Jokerien mestaruuteen johtaneen play-off taipaleen yhdessä lasteni kanssa - suurella rakkaudella ja mestaruuteen vahvasti uskoen. Marie Kondo todennäköisesti käskisi heittää kaikki pois. Paitsi leikekirja saattaisi saada armon hänenkin silmissään.

Mutta en heittänyt mitään pois. Tuolla ne ovat, jokerikamat eri puolille asuntoa siroteltuina. Kiekko, leikekirja ja muut kirjat saivat paikan kirjahyllystä. Tarrat ja pikkusälän laitoin kirjoituspöydän laatikkoon. Kaulahuivin laitoin muiden huivien joukkoon.

Kärppähuivikin sai armon ja pääsi huivikokoelmaani. Ymmärrätte varmaan, kun kerron miksi, että se piti säästää. Sain huivin kaudella, jolloin pelit eivät kulkeneet kovin hyvin. Olin kutsuttuna Kärpät-Jokerit matsiin, oikein VIP-paikoille. Ennen peliä sain kyseisen huivin ja keittokirjan, jossa on muuten jokeripelaajien reseptejä myös, muun muassa Josef Boumediennen maissikeitto sekä Janne Niinimaan teatraalinen sorsanrinta. Kirjassa on Juha Junnon omistuskirjoitus. No, matsi alkoi Jokereille huonoissa merkeissä. Peli taisi olla isännille 2-0, kun laitoin Hjallikselle tuskaisen viestin, että ei tästä nyt tule yhtään mitään, valmennukseen tarvitaan muutosta (tarkoitin tietysti oman kirjani oppeja!). Hjallis soitti heti takaisin vakuuttaen, että kyllä tästä vielä hyvä tulee ja että minun ei pitäisi olla niin negatiivinen. Ja oikeassa Hjallis oli! Peli päättyi 2-5, lievästi nyrpeinä isännät onnittelivat minua. Ymmärrätte nyt, että Kärppä-keittokirjaa ja huivia ei voi heittää pois, sanoi Kondo mitä tahansa.

Nyt kun olen saanut jotain rotia jokerikamoihin, niin ehkä voin jatkaa konmari-projektiani. Täytyyhän minun saada tilaa alkavan kauden fanituotteille.

Mitä jokerikamoja sinulla on? Olisi kiva kuulla, kommentoi mielellään Facebookin kommenttikenttään.

ps. tietokonetta siivotessa löytyi Fanilämäreitä vuosilta 2002-2004 – ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut arkistoimaan niitä.