Isä ei vienyt minua lätkämatsiin

Lätkällä oli tärkeä osa minun ja isäni välillä. Emme käyneet yhdessä matseissa, mutta puhuimme usein jääkiekosta.

Isä lähti taivaallisten kaukaloiden äärelle isänpäivän yönä. Viime kuukausina olen usein pohtinut, mitä isä minulle merkitsi. Mistä puhuimme? Mitä teimme yhdessä?

Emme koskaan olleet erityisen läheisiä, silti isä välitti minusta. Hän piti huolta koulunkäynnistäni ja muista sellaisista asioista, mitä lapsi elämässään tarvitsee.

Vanhempieni erottua isä muutti Jyväskylään uuden elämän pariin. Yhteydenpitomme harventui, mutta ei katkennut. 

Jyväskylän muuton seurauksena isästä tuli Jyppi-fani. Koska emme tienneet paljoakaan toistemme elämästä, juttelimme tavatessamme tai puhelimessa asioista, joista molemmat tiesimme jotain. Usein töistä, politiikasta ja… niin … jääkiekosta.

Tiukkana Jyppi-fanina isä ei milloinkaan antanut periksi myöntää, että Jokeritkin voittivat pelejä ja jos voittivatkin, niin vain hämmästyttävän onnenpotkun vuoksi. Hänellä oli hauska, hieman musta, huumorintaju. Jos vaikka Jokerit olisi saanut maalin jonkun jyppiläisen töppäilyn seurauksena, isäni saattoi todeta, että kyllähän noin surkealle joukkueelle täytyy antaa edes jotain mahdollisuuksia. Seuraavaa peliä odotellessa Jokereilla saattoi isäni mielestä olla lievä mahdollisuus voittoon, koska kyseinen töpiskelijä oli mukana Jypin joukkueessa.

Kun Jokerit siirtyi KHL:aan jatkui keskustelumme kutakuinkin samanlaisena. Isäni piti tiukasti kiinni siitä, että Jyppi on Jokereita paljon parempi joukkue ja jos pelattaisiin, niin Jokereilla ei olisi mitään mahdollisuuksia Jyväskylän jättiläistä vastaan. Isäni myös muistutti mielellään Jypin aikaisemmista voitoista Jokereita vastaan ja piti minua ajantasalla joukkueen loistosuorituksista.

Vaikka vääntömme joukkueittemme paremmuudesta oli tiukkaa, nauroimme paljon. Ajattelinkin joskus, että on se luojan lykky, että on edes yksi aihe, josta voimme jutella niitä näitä silloin, kun jutun juurta on vain vähän. Isä ei kummemmin halunnut puhua omasta elämästään. Sama jutun juuren löytäminen oli muuten tarpeen, kun toinen poikani toipui nielurisaleikkauksesta. Leikkauksen jälkeisessä horroksessa piti pysyä hereillä, mutta ajatukset eivät olleet täysin kasassa. Puhuimme Jokereista, pelaajista ja peleistä. 

Kuinka usein jääkiekko on myös toiminut jäänmurtajana omassa työssäni eri neuvotteluissa. Elämä koostuu erilaisista palasista, usein harrastukset ovat tarralappuja, jotka tuovat ihmisiä yhteen.

Isän tila heikkeni nopeasti viimeisen kuukauden aikana. Kävin häntä katsomassa ja vaihdoimme kuulumisia puhelimessa. Puhuimme vain lyhyin lausein, hän ei jaksanut enempää.

Potilasvuoteen äärellä oli hiljaista. Olimme vain siinä, läsnä toisillemme. Isä oli kutistunut pieneksi ja häntä väsytti. Välillä isä pyysi, että jos katsoisin hänen puhelintaan, kun se ei tuntunut latautuvan. Sain puhelimen lataukseen ja yritin virittää keskusteluamme Jypistä ja Jokereista. Silloin isä sanoi: ”Kyllä Jokerit on parempi. Jos nyt pelattaisiin, niin Jokerit voittaisivat varmasti.” Häkellyin. Muistan ajatelleeni, että nyt on kyllä lähtö lähellä, kun isä ei enää jaksa vitsailla eikä puolustaa rakasta Jyppiään.

Kävin vielä kerran isää katsomassa. Silloin hän oli jo kovin väsynyt. Vaihdoimme joitakin sanoja, ei enää jääkiekosta, ei politiikasta, ei päivän polttavista asioista. Puhelimme ihmisistä, joita rakastimme.

Sitten isä lähti.

Isä, et koskaan vienyt minua lätkämatsiin, löysin jääkiekon ihan itse. Mutta kiitos, että pidit jääkiekkoa elämässämme. Se täytti usein hiljaisuuden ja antoi meille yhteisen aiheen. Kevyen, hauskan ja välillä ihan vakavankin väittelyn kirvoittajan. Se oli mikroskooppisen pieni osa yhteisen elämämme polkua, mutta silti niin tärkeä. 

Kunpa olisimme edes kerran käyneet matsissa yhdessä. 

Official Key Sponsor

Nornickel

KHL Championship Partners Season 2019/2020