IHANUUDEN IHANUUTTA

Joulu tuli, joulu meni, ja Spenglerkupposta janotessa – ja pelätessä – sattui iskemään vähän niinku paha mieli.

Pääsyy taisi olla etukäteinen ikävä Mosesin akan poikaa. Sivuseikaksi voidaan lukea muutamaa alisuorittajaa kohtaan tunnettu myötä-ähinä.

Tippaa pyrki linssiin myös parin muun pelaajan osalta. Iki-ihanan Tomi Mäen ja vähemmän ihanan mutta silti ihanan SB-A:n epätahtinen peluutus miedosti muotoillen harmitti. Ja kun aikuista miestä harmittaa ja samassa kappaleessa se käyttää kolmesti termiä ”ihana”, on syytä mönkiä ammattiauttajan pakeille.

Harmi vain, että sellaisia on joulunpyhinä vähän hankala löytää.

* * *

Etsin siis ääreeni viranomaisen. Ihan minkä hyvänsä viranomaisen. Kun olin asianmukaisesti nimitellyt naistoimihenkilöä epäasianmukaisesti, päästiin asiaan.

Asiaankuuluvan byrokraattisen v***uilun lomassa virkailija, joka nyt sivumennen sanoen sattui edustamaan Verohallintoa, otti ja pani merkille aivan liian pitkäksi ajaksi kaulaan unohdetun mutta toki ylpeänä kannetun, tunkkaisen Eteläpääty-huivin.

Seurasi sinänsä joutavaa, mutta lämminhenkistä keskustelua Jokerien (tai Jokereiden) menestyksen ”ihanuudesta”. Hävetti, eikä hävettänyt yhtään. Lopputulema oli, kuten kotikulmien R-kioskin rouvan kanssa, että epäilyttävää kyllä, mutta aika niinku ihanaa.

Epäilykset liittyvät epäilyttävyyteen, ihanuus ihanuuteen.

* * *

 Epäilykset KHL-touhun suhteen ovat epäilyksettömiä, tuli yksissä tuumin ynnättyä.

Heti perään todettiin, jahka verovelvollisen velvoitteet oli käyty ylimalkaisesti läpi, että vaikka mitä tapahtuisi, on tämä kausi jo ollut sekä historiallinen että, no niin, anteeksi, ihana. Ja että ihan kaikille osapuolille voi toivottaa hyvää vuotta 2015.

Niin että tapahtui sarjalle mitä hyvänsä ja meille vaikka joku kaamea romahdus, niin ainakin joku on voittanut.

Se ”joku” on toki aivan ”oma” tahonsa.