Huokausten silta

Jotenkin juuri tuo silta tulee mieleeni kun nytkin, keskellä heinäkuun helteitä, ajatukseni kimmahtavat Jokereihin ja tulevaan kauteen. Ja siinä samassa vähän menneisiinkin - kuin sillalla, molemmat päät näkyvissä ja kumpaankin päähän voi nähdä.

Matkalla matsiin edetään reippain askelin.  Kävelytie sillalla on kapea ja kapenee lumen tullessa pieneksi sohjoiseksi poluksi. Hidastelija tukkisi tien. Sillan korvalla, pienellä kukkulalla, näkee joskus kannattajia kuulumisia vaihtamassa ja tulevaa matsia ennakoimassa. Mutta sillalle ei kukaan pysähdy. 

Sillalla kuulee kaikenlaista Jokereista, peleistä ja jääkiekosta yleensä. Pääasiassa illan matsista. Kuka on sairastuvalla, miksi ketjuja on muutettu, pitäisikö hankkia vahvistuksia, kuka pelaajista on onnistunut tai flopannut. Silta on peliennakko, siellä kuulee viimeisimmät huhut ja pääsee pelitunnelmaan – irtautuu arjen asioista.

Olen kulkenut sillan yli satoja kertoja. En ole minkään toisen sillan yli kulkenut niin monta kertaa. Luulisin. Joskus olen ottanut sillalta kuvan, muistaakseni sillan sitten joskus. Mutta kuva ei kerro mitään. Sillalla on ihmisiä ja sen alla kulkee junia. Sillan ylitys areenalle on kokemus siinä hetkessä. Jälkeenpäin sillalta ei ole muistoja, muistot syntyvät areenalla, pelin jännityksessä ja fanien nostattamassa fiiliksessä.

Ensi kaudella on toisin kuin aikaisempina kausina. Ensi kaudella on KHL. Juuri nyt on sellainen tunne kuin olisi tuolla sillalla. Vielä on näkyvissä sillan toinen pää, mutta kiireellä edetään kohti sitä, missä tapahtuu – Areenaa. 

Sillalla on ikävä kulkea kun on tuulinen ja sateinen sää. Samalta tuntuu Jokerifanista, kun uuden sarjan ympärillä liikkuu monenlaisia uutisia ja huhuja. Joukkueita lopettaa talousvaikeuksissa ja huhumylly täällä Suomessa saa pontta rattaisiinsa. Tuntuu, että niin moni toivoisi Jokerien epäonnistuvan matkallaan – liian monelta olen kuullut sanan ”maitojuna”. Ja aina jaksan hämmästellä sitä, että toivotaan epäonnistumisia, vaikka onnistumisesta tulisi iloa kaikille. 

Ilon pilkahdus oli sukulaiseni Jyväskylästä, innokas JYP:n kannattaja. Hän sanoi: ”On se ihme, että aina on tullut inhottua Jokereita, niin nyt niitä alkaakin kannattaa”. Uskoisin, että aika moni suomalainen on ajattelee kuin hän – KHL on mielenkiintoinen ja Jokerit on jokaisen suomalaisen joukkue kiinnostavassa sarjassa.

Sillalla kulkiessa tietää, että pelit pelataan. Kausi alkaa, kausi päättyy. Keväällä tiedotustilaisuudet, syksyllä kauden alku. Uusi kausi, valmentajat, pelaajat. Siinä välissä on monta jännittävää peliä. Jääkiekko on jääkiekkoa, sitä pelataan samoilla säännöillä ja samalla innolla Helsingissä, Bratislavassa tai Vladivostokissa. Juuri siksi jääkiekko on luonteva tapa avata keskustelu ja tutustua ihmisiin.

Naisjohtajakonferenssissa Pietarissa tapasin monta pienyrittäjää, jotka toivoivat kukkarolle sopivaa mahdollisuutta olla mukana matkalla.  KHL on valtava mahdollisuus laajentaa näköpiiriä, ei vain jääkiekossa vaan myös bisneksessä ja muissa verkostoissa. Uskon, että moni löytää Jokerien matkassa uusia ideoita, ystäviä ja mahdollisuuksia. Rohkeasti siis ylittämään siltaa ja mukaan matkalle – ensi kausi on ainoa suomalaisen joukkueen ensimmäinen kausi KHL:ssa, se kannattaa kokea.