Hopeinen sensaatio
Kaudella 1982-83 tuli vihdoin hetkellinen kirkkaampi vaihe. Valmentajaksi saapunut Reijo Ruotsalaisen Reino-isä teki onnistuneiden hankintojen myötä Jokereista talven sensaation. Venäläispakki Nikolai Makarov oli joukkueen primus motor, ja ketjuihin toivat uutta verta nuori ja lupaava Pekka ”Rono” Järvelä, Kuopiosta ”Pappa” Ruotsalaisen mukana tullut Hannu Oksanen ja Tapparasta siirtynyt, mutta Jokerien junioreissa jo pikkupoikana pelannut Jari Lindgren. Puolustukseen tulivat Makarovin lisäksi uusina niminä Pekka Strander Raumalta ja Hannu Jalonen Oulusta.
Syksyn ensimmäiset pelit eivät vielä olleet kovinkaan loistokkaita, mutta pikku hiljaa sensaatio alkoi kypsyä. Jokerit voitti runkosarjan viiden pisteen erolla kakkoseksi sijoittuneeseen ennakkosuosikki HIFK:hon. Kaksi parasta pääsivät suoraan semifinaaleihin, missä molemmat helsinkiläiset kukistivat tamperelaiset vastustajansa, Tapparan ja Ilveksen. Näin toteutui vuosisadan finaali.
Vuosisadan finaali se oli siitäkin huolimatta, että Jokerit jäi lopulta hopealle johdettuaan jo otteluvoitoin 2–0. Viimeistä viidettä peliäkin se johti toisessa erässä 2–0. HIFK venyi kuitenkin 3–2 -voittoon niin ratkaisupelissä kuin koko ottelusarjassakin. Mutta Jokerien monen vuoden mudassa tarpomisen jälkeen hopeakin oli silloin enemmän voitettu kuin hävitty mitali. Karsijakandidaatin nousu mestaruuskahinoihin oli enemmän kuin oli lupa odottaa.
