Voihan Venäjä!

Ei yhtään pitänyt kirjoittaa Venäjästä, vaan ainoastaan Jokereista ja matseista. Mutta eihän sitä nyt hiljaakaan voi olla, kun kaislikossa suhisee.

Niin, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä pelkästään peleihin ja Jokeri –joukkueeseen, niin Venäjän tilanne ja sitä kautta KHL:n ja Jokerienkin tulevaisuuden kuviot pukkaavat päälle. 

Ei tietenkään ole hauskaa lukea KHL –joukkueiden ahdingosta ja siitä, kuinka pelaajien palkat ovat jääneet maksamatta useilta viikoilta, ehkä jopa kuukausilta. Positiivista ei ole myöskään Venäjän talouden kehitys, joka tätä kirjoittaessa on todella hankala ja jonka tulevaisuudesta ei kukaan osaa sanoa. On vaikea arvioida milloin käänne parempaan tapahtuisi.

Eikä tällä tarvitsisi olla suurtakaan merkitystä fanittamisen kannalta. Mutta en voi olla ihmettelemättä, miksi joillekin nuo ikävät asiat tuntuvat olevan ilon aiheita? Miten jotkut voivat nauttia siitä, että suurella maalla menee huonosti? Miten joku voi saada kiksejä miettiessään, että joutuuko Jokerit anelemaan jälleen liigapaikkaa, vaiko jopa Mestis- tai Suomisarja –paikkaa? Häh? Oikeasti? Miten voi olla iloinen huonoista uutisista?

Ajatellaanpa mitä Jokerit ovat jo saaneet aikaan, enkä nyt tarkoita sitä huikeaa menestystä, jota kukaan ei olisi osannut ennakoida vielä puoli vuotta sitten.

Habarovsk, Hanzi Mansisk, Ufa, Astana, Nižnekamsk. Kuinka moni tiesi näistä paikkakunnista ennen Jokerien liittymistä KHL:aan? Vielä parempi kysymys, kuinka moni näiltä paikkakunnilta tiesi ja tunsi Helsingin ennen Jokerien liittymistä KHL:aan?

Venäjän innovaatiokeskuksen Skolkovon neuvonantaja Pekka Viljakainen sanoi viime kesän Saimaasummitin tilaisuudessa, että todellista kansainvälisyyttä on tuntea joku ulkomaalainen henkilökohtaisesti. Tuntea joku ihminen niin, että voi soittaa hänelle ja kysyä neuvoa tai keskustella asioista. Viljakainen kysyi yleisöltä, kuinka monella oli sellainen henkilökohtainen kontakti. Kaikki kädet eivät nousseet. Meillä suomalaisilla on tapana verkottua keskenämme – myös ulkomailla.

Mutta kun katselee kuvia Instagramissa, niin näkee vaikkapa Traktor Tseljabinskin, Dinamo Moskovan, Ak Bars Kazanin fanien sekä Jokerifanien ottamia kuvia, joissa ollaan kädet toistensa olkapäillä, jutellaan tai kilistellään tuoppeja – tai on vaihdettu kaulaliinoja. Peleissä on rakennettu verkostoa, jossa on joku, jolle voi soittaa, jos tulisi asiaa vaikkapa öljy –kaupunki Omskin yrityksiin tai haluaisi matkustaa Zagrebiin ja kysellä ravintolavinkkejä. Todellista verkostoa ihmisten kesken, joilla on yhteinen kiinnostuksen kohde.

Jokerit kertovat suurella äänellä, että joukkue perustuu suomalaiselle osaamiselle ja se on kotoisin Helsingistä. Menestys takaa, että Jokereista kiinnostutaan ja Helsinki jää monelle mieleen. Moni käy myös Helsingissä kannustamassa joukkuettaan pelissä Jokereita vastaan. Eikä Arena petä. Sen mitä olen nähnyt, ovat vierasfanit saaneet lämpimän ja ystävällisen vastaanoton Jokerifaneilta. Olen siitä aika ylpeä, sanon sen suoraan. Fanitoiminnan parhaita puolia on juuri ihmisten yhteentuleminen kulttuuri- ja sosiaalitaustat ylittäen.

Jokerit tekee uraauurtavaa työtä. Kun Venäjän talous lähtee nousuun, on kauppamiehillä ja –naisilla monta uutta osoitetta myyntikäynneille.

On suosittua sanoa, että urheilua ja politiikkaa ei saa sekoittaa keskenään. Taitavat ne usein kuitenkin joutua samaan soppakulhoon. Parempi olisi ajatella, että meidän tavallisten kansalaisten ei tarvitse sekoittaa politiikkaa ja henkilökohtaisia suhteita. Emme me toisen vahingosta iloitsemalla ja epäonnistuneita ilkkumalla mitään saavuta, päinvastoin. 

Eräs neropatti kyseli: ”mitäs sä sitten teet kun Jokerit joutuu pelaamaan Mestistä?” ”Kai mä ostan kausarin”, vastasin. Minä, me, Jokerit – onhan tämä osa elämää.

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille lätkäfaneille!

Partners of the KHL Championship 2017/2018