Urheilijan polulla - ihmisen polulla

Ole ystävällinen. Jokainen ihminen käy elämässään kovaa kamppailua. – John Watson

Vuonna 2002 Löfbergs Lila Arenalla juonittelee Jönsson liiga. Marko Jantunen, Jörgen Jönsson ja Pelle Prästberg. Katsomo laulaa: ”Ooh, Jantunen, ooh. Ooh, Jantunen, ooh”, TV selostaja huutaa ”Jantunen, Jantunen, Jantunen”. Jantunen kiemurtelee röyhkeästi maalin ympärillä, Prästberg pistää kiekon maaliin. Pelataan finaaleja. Jantusta haastatellaan: ”vielä on matkaa – meidän täytyy nyt voittaa”.

Sitten Jantunen tulee Jokereihin. Takanani istuu kaksi Bluesin kannattajaa, jotka ovat tulleet vain Jantusen takia. He hokevat: ”kato noita jalkoja, kato noita jalkoja”. Jantunen pyörii kentällä, syöttää ja tekee maaleja. Legenda on syntynyt – meillä on VMJ ketju Valtonen – Metropolit – Jantunen. Voi pojat!

Kahden kauden aikana Jantunen tekee nelisenkymmentä maalia ja 80 pistettä, mutta nekin jäävät varjoon kun muistaa Jantusen luovuutta, peli-iloa ja taituruutta. Hienoja ja ikimuistoisia hetkiä Jokerifanille.

Sittemmin Jantunen on joutunut vaikeuksiin. Luemme iltapäivälehdistä, että ikävyydet ovat kohdanneet sankariamme. Tai paremminkin – hän ajautui ikävyyksiin. Kuvassa näemme väsyneen miehen, josta hohdokkaita voiton päiviä on vaikea nähdä. 

Mutta me näemme, meidän täytyy nähdä - meidän täytyy muistaa.

Puhutaan urheilijan polusta. Elämänmittaisesta matkasta, jossa urheilija on valmis kohtaamaan elämän eri vaiheiden vesiesteitä. Kirkkaiden valojen jälkeinen elämä on kova kohdattavaksi, joskus liian kova. Ihmisillä on taipumus kääntää selkänsä menneiden aikojen mestarille. Paitsi kuolemassa. Kuoleman jälkeen sankari nostetaan uudelleen jalustalle ja jokainen haluaa jättää RIP merkkinsä haudalle.

Mutta elämän kolhimaksi joutuneita on Suomessa noin viisi miljoonaa. Jokainen meistä on joskus joutunut pureskelemaan elämän karuja käpyjä. Kivisellä polulla ihminen tarvitsee kaikkein eniten tukea ja kannustusta – siitäkin huolimatta, että hän näyttäisi vetäytyvän kuoreensa.

Urheilijan, ihmisen, valmentautuminen oman polkunsa kulkijaksi on tärkeä, mutta kuka valmentaisi meidät muut kohtaamaan suon silmässä kamppailevan kanssaihmisen? Jos emme voi ojentaa keppiä pelastukseksi, niin ettemme ainakaan heittäisi sammalta pinnalla pysyttelevän päälle?

Haastattelija kysyy Jantuselta mestaruusjuhlissa, miksi Färjestad on ollut niin ylivoimainen. ”Olemme tehneet kovasti töitä ja meillä on huikea joukkue”, vastaa Jantunen.

Jokerit on huikea joukkue, joka tekee kovasti töitä. Aika näyttää tuleeko mestaruus. Nyt ei ole aika miettiä, mitä näistä kavereista tulee sitten joskus tulevaisuudessa. Nautitaan tästä, tietäen, että huikeudellakin on juurensa. Jossain siellä juurakossa on Jantusenkin jälki. Kiitos siitä.

Kiitos Marko Jantunen. Jos luet tätä, niin tiedä, että se huikea mestari ei ole mennyt minnekään – siellä se on. Sielussa ja meidän fanien ajatuksissa.

Partners of the KHL Championship 2017/2018