Timo Saarikoski

Sentteri Timo Saarikoski toi Jokerien 1990-luvun puolivälin molemminpuoliseen menestykseen sitä yleensä vähemmän arvostettua osaamista: karvaamista ja rouhintaa. ”Sape” oli likaisen työn taitaja parhaasta päästä. 

Timo Saarikoski

Kun Saarikoski tuli Raumalta Helsinkiin vuonna 1993, hänellä oli jo takanaan kuusi kautta SM-liigaa, kaksi Porin Ässissä ja neljä Lukossa.

– Jokerit oli nouseva, kiinnostava seura. Jo vuosi aiemmin oli ollut puhetta siirrosta, mutta minulla oli vielä vuosi jäljellä sopimuksesta Lukon kanssa. Kun mahdollisuus sitten tuli, oli asia heti selvä, Saarikoski kertoo. 

– Länsirannikolta Kehä kolmosen sisäpuolelle muuttaminen oli iso muutos, vaikka en enää mikään nuori poika ollutkaan.

Sape oli sitä ennen jo pelannut olympiakisat Albertvillessa 1992 ja ollut kahtena peräkkäisenä keväänä MM-kisoissa, muun muassa voittamassa Suomen ensimmäistä MM-mitalia, hopeaa Tšekkoslovakiasta. 

– Osa Jokerien pelaajista oli maajoukkueympyröistä tuttuja, enkä ollut ainoa uusi pelaaja Jokereissa; muun muassa Variksen Pete tuli silloin Porista Jokereihin.

Saarikoskea tituleerattiin jokerivuosinaan karvaajamestariksi, likaisen työn spesialistiksi. 

– Kamppailupelaamista, pelinäkemystä ja syöttöpelaamista pidin suurimpina vahvuuksinani, muotoilee ex-keskushyökkääjä itse. 

– Maalinteko ei sen sijaan ollut vahvuus, mikä oli aika tyypillistäkin sen ajan suomalaissenttereille.

Mutta osasi Saarikoski maalatakin. Heti ensimmäisellä jokerikaudellaan hän teki maaliennätyksekseen 18 osumaa ja oli yhdessä laitahyökkääjiensä Antti Törmäsen ja Juha Lindin kanssa erittäin tärkeä palanen kevään 1994 mestaruudessa. 

– Ensimmäinen mestaruus oli minulle se isoin mestaruus, sanoo Sape, joka voitti Jokereissa kultaa myös 1996 ja -97, hopeaa -95 ja pronssia -98. 

– Joukkueen vahvuutena oli, että siinä oli paljon Jokerien omia kasvatteja. Me muualta tulleetkin sitouduimme seuran tavoitteisiin ja arvoihin. Meillä oli hyvä yhteishenki ja yhteisiä juttuja kentän ulkopuolellakin. Jos skismoja tuli, ne saatiin aina nopeasti selvitettyä. Myös joukkueen ikärakenne oli hyvä ja roolitus aina kohdallaan, eikä vatsa tullut täyteen yhdestä eikä kahdesta mestaruudesta, Saarikoski luettelee loistovuosien aineksia. 

– Eikä pelaajasiirtoja silloin tapahtunut kesken kauden läheskään niin paljon kuin nykyään. Jokereista ei ollut mitään syytä siirtyäkään.

Saarikoski oli Jokereissa kokemassa myös suuren muutoksen, kun kotihalli vuonna 1997 vaihtui Hartwall Areenaksi. 

– Siinä vaiheessa voittamisesta tuli jollain lailla pakko. Rentous ja iloisuus katosivat. Huippu-urheilussa tuollaisen loistavan suhdanteen jatkaminen on muutenkin erittäin vaikeaa, kun kilpailu on kovaa. 

Loukkaantumiset olivat Saarikosken riesana jo vanhan hallin aikana. Kevään 1995 viimeisessä puolivälieräpelissä tullut polvivamma piti hänet sivussa välieristä. Finaalit hän pelasi, mutta iso osa seuraavasta kaudesta meni sivu suun. Oli pientä ranne- ja peukalovammaakin, ja kaiken kukkuraksi Sapelta löydettiin ensimmäisellä Areenakaudella vatsan alueelta kasvain, onneksi hyvänlaatuinen. 

Lue lisää pelaajasta 45 jokeria pakan päältä -kirjasta.

Timo Saarikoski 

s. 17.7.1969 I keskushyökkääjä 

1993–94 47 18 + 19 = 37 19 12 4 + 5 = 9 6 •

1994–95 47 12 + 18 = 30 26 8 2 + 2 = 4 4 • 

1995–96 29 5 + 7 = 12 14 11 2 + 5 = 7 10 • 

1996–97 50 14 + 36 = 50 49 9 2 + 2 = 4 4 • 

1997–98 23 3 + 7 = 10 12 • 

1998–99 20 3 + 6 = 9 14

2000–01 50 9 + 9 = 18 30 

Key Official Sponsor

Nornickel

Partners of the KHL Championship 2017/2018