Tervetuloo meidän Helsinkiin

Säästä puhuminen pitäisi lopettaa. Ei pysty. Joukkueen ympärillä tapahtuu niin paljon, että kaikki info kaataa helposti pulskemmankin äijän.

Kävi siis syksy, taisi tulla jonkinlainen kesä ja kauden ensimmäinen tappio, joka sieppasi yllättävän paljon. Oli pakko palata nyttemmin jo syvästi vihaamani ammattiauttajan pakeille. (Samanlaista viha-pelko-yhdistelmää olen aiemmin tuntenut ainoastaan niissä todellisissa paikallismatseissa.)

Ammattiauttaja oli kolkko ja etäinen kuin jäähalli Espoossa. Narisin aikani turhia ja pakenin paikalta.

* * *

Istuin läheisen puiston tahraiselle mutta vapaalle penkille ja huomasin yllättävän nopeasti puhuvani puulle, joka sattui olemaan vaahtera. Tunsin itseni pesunkestäväksi urpoksi.

Jouduin ottamaan kantaa uuteen päävalmentajaan. Toivotin hänet tervetulleeksi, joskin samalla oli pakko myöntää, että Erkan kiltteys-oveluus-ihmisläheisyys-taktista olemusta tulee väistämättä ikävä. Samaan hyvin hyvin pitkään hengenvetoon puhkuin, että samanveroista joskin hieman toisenlaista osaamista saadaan tilalle.

Lisäsin, että onneksi kausi on alussa ja kaikki saavat keskittyä hommasteluihinsa rauhassa.

* * *

Mitä tulee rauhaan, pelaajan ja fanin välillä on merkittävä ero. Edellinen on valmentautunut tai valmennettu löytämään tietyn itsevarmuuden ja rauhallisuuden. Fani sen sijaan on vain ja ainoastaan rauhaton.

Rauhattomuuteni keskellä havahduin hetkellisesti siihen, että puhuin yhä vaahteralle.

Yritin unohtaa vaahteran ja keskittyä asiaan. Enää en toisaalta tiennyt, mikä varsinainen asia oli. Mutta sanasta ”rauha” tuli jotakin mieleen.

* * *

”Asiahan ei minulle kuulu”, sössötin puulle, ”mutta olen vakoillut eräitäkin keskusteluketjuja, joissa jänkätään onko KHL-Jokerien englanninkielinen ilme hyvä vai paha.”

Puu ei vastannut suomeksi, englanniksi, venäjäksi eikä millään muullakaan kielellä.

Jotenkin jokin pato murtui. Ryhdyin paasaamaan, että kansainvälisessä sarjassa englannin kielen käyttäminen on ihan okei. Seuraavaksi ryhdyin poliittiseksi. Totesin, että kenties Pöytyä tai Äetsä, paikkakuntia mitenkään halveeraamatta, eivät ehkä ole olleet ole olleet yhtä pitkään ja yhtä sovinnollisesti monikulttuurisia kuin Helsinki.

Ja kaikki tietävät, että lisää väkeä on tulossa. Minä haluan (puhuin yhä puulle) että Jokerit voi olla jokaisen Suomessa asuvan ihmisen joukkue riippumatta... No, mistään. Paitsi suurimmasta kaikesta: rakkaudesta.

Toivotin Jukka Jalosen, espoolaiset ja muupaikkakuntalaiset, pakolaiset, kaikki erilaisuuden edustajat sekä yhden mykän vaahteran tervetulleiksi ”jonnekin tänne”.

Sitten pakenin ihan helvetin nopeasti kotiin.

Key Official Sponsor

Nornickel

KHL Championship Partners Season 2018/2019