Taikauskoa

Kuinka monella on joku rituaali ennen peliä, tapa, josta ei uskalla luopua, vaikka tietää, että sillä ei ole merkitystä pelin lopputulokselle?

Kaveri aloittaa peli-illan aina samalla tavalla. pizzaslice ja olut. Joka kerta. Hän väittää kivenkovaan, että jos hän luopuu tavastaan, niin Jokereille käy huonosti. Jos Jokerit pizzaslicesta huolimatta kohtaa tappion, niin vika on tietysti pizzassa (väärin paistettu), ei joukkueessa tai sen toisen joukkueen paremmuudessa.

Kerran menin matsiin erään yhteisen ystävämme kanssa. Kaveri muistutti pizzaslice ja olut rituaalista ja varoitti meitä kauheasta kohtalosta, jos vähääkään lipsuisimme traditiosta. No mehän menimme kokeilemaan uutta street-food pistettä ja minä otin vielä kaiken lisäksi uhkarohkeasti siiderin! Ja tietysti siinä kävi juuri niin! Ne toiset veivät voiton ja meidän kohtalonamme oli vakavat moitteet kaveriltani: ”olisitte kuunnelleet minua, minähän sanoin, miten siinä käy”. Voi olla, että ensi kaudella ei uskalla kokeilla onnea ilman pizzaa ja kaljaa.

Onko teillä muilla taikauskoa tai rituaaleja? Minulla ei ole varsinaisia rituaaleja, mutta olen varma siitä, että se, jonka voittoa toivon, häviää - ja minulla on siitä vahvoja todisteita! 

Tällä kaudella toivoin, ehkä enemmän kuin koskaan, että Jokerit menisi finaaliin saakka. Kaikki tietävät miten siinä kävi! Minun syytäni tietysti, olisinpa vain kätkenyt toivorikkauteni vakan alle ja todennut asiantuntijoiden tapaan: ”Jokereilla on toki mahdollisuutensa, mutta vastustajatkin ovat todella kovia”. Siitäs sain, taivaanrannan maalari.

Kun Jokerien kausi päättyi, siirryin toivomaan Färjestadin ja Jokerien A-junnujen menestystä. Miten siinäkin kävi? Ensin tippuivat junnut suoraan kahdessa pelissä, sitten FBK saavuttaen vain yhden voiton pleijareiden ekalla kierroksella. Siihen loppui lätkäkevät, eikä naurata yhtään. Minun syytäni taas kaikki.

Lisää todisteita: Jukka Hentusen pelatessa Jokereissa ihailin valtavasti hänen vahvaa otettaan. Tulin peleihin aina toivorikkaana nähdäkseni jälleen ”Joroisten härän” ja muidenkin upeita otteita. Sitten Jukalle koitti ”kuiva kausi”, maaleja ei syntynyt ja muutenkin peli näytti vähemmän härkämäiseltä. ”Ei tuosta Hentusesta ole mihinkään”, lausahdin. Ja kappas, seuraavassa vaihdossa Hentu teki maalin! Myöhemmin on käynyt ihan samalla tavalla. Maalittomat kaudet – minun syytäni MOT.

Jokerien ja Torpedon kauden viimeisen taistelun tuoksinassa sain Twitterissä viestin, että koko DDR-halli kannattaa Torpedoa ja siellä hurrattiin Torpedon maaleille. Katkeraa kalkkia minulle, mutta ei haittaa, toivon silti, että Antti Törmänen voittaa sen kaikkein kiiltävimmän. Eikä tässä ole taikauskoista taka-ajatusta, vaan oikeasti toivon sitä.

Mutta jos Nordiksella ei juhlittaisi tänä keväänä, niin älkää syyttäkö pelaajia eikä varsinkaan valmentajaa. Syyttäkää minua, sillä toiveeni voi vapauttaa pahat henget!

Partners of the KHL Championship 2017/2018