Pettymys

Kausi oli pettymys, ei sitä käy kieltäminen – eikä sitä mikään muuta. Paljon enemmän odotettiin. Mestaruutta. Odotettiin, että viimeinen kausi Suomen liigassa olisi huipennus Jokereiden liigauralle. Niin ei käynyt.

Säälipleijarit olivat viimeinen piikki muutenkin katkeran kakun päälle. Olisi nyt edes niistä selvitty jatkoon. Tai jos edes olisi voitettu talviklassikko. 

Mutta ei.

”Oikeastiko sinä vielä kannatat Jokereita”, kysyi setäni Jussi., kun hän huomasi Jokerit -avaimenperän killumassa autoni avaimessa. ”Tottakai”, vastasin. Sillä lätkäjoukkueen kannatus ei ole kiinni voitoista tai tappioista, vaan jostain ihan muusta. Ja juuri tuon muun takia pettymys, kun kaikki menee pieleen, on niin suuri. Jotenkin sen oman joukkueen voitot ja tappiot tuntuvat henkilökohtaisilta. Tappiot viiltävät omaa itseä – niin, vaikka elämässä ne ovat vain niitä, pelejä.

Jos et ole lätkäfani niin, et ehkä tiedä, että pettymystä ei märehditä pitkään. Pian innostutaan spekuloimaan seuraavan kauden joukkueen kokoonpanoa. Kuka tähti on tulossa hyökkäystä vahvistamaan? Saadaanko se ja se sentteri? Kuka vahvistaa puolustusta? Milloin on massiivinen tiedotustilaisuus? 

Ensi kauden joukkuetta onkin todella mielenkiintoista miettiä yhdessä fanikavereiden kanssa, kasvokkain ja keskustelupalstoilla. Keitä huippupelaajia saadaan edustamaan KHL Jokereita?

Aikoinaan sanoin pieni pilke silmäkulmassa Virmasen Masalle, että minulla ei ole kuin yksi toive: Henrik Zetterberg Jokereihin. Zeta  ei tullut, eikä häntä varmaan Jokereissa nähdäkään. Mutta uudessa Jokerit –joukkueessa meillä on mahdollisuus nähdä Zetan tasoisia huippuja – ja parempiakin. 

Kansainvälisen huipputason pelaajista on paljon iloa paitsi lätkäfaneille mutta myös kaikille, jotka nauttivat hienoista yksilösuorituksista ja jännittävästä joukkuepelistä.

Pettymys on pian unohdettu. Tervetuloa seuraava kausi!

Mutta pettymys, valtavan iso pettymys – sitä kausi 2013-2014 kaikesta huolimatta oli.

Cristina Andersson

Partners of the KHL Championship 2017/2018