Nälkää!

Jokerien kausi loppui liian lyhyeen. Lätkävapaa kevät kaihertaa, jotain on keksittävä.

Lauantai vaihtaa iltapäivän harmaat kaihtimet tummuvaan iltaan. Viikonlopun alku on kulunut erilaisia asioita touhutessa ja Helsingin streetfood-tapahtumaa kierrellessä. Mutta jotain puuttuu.

Tähän aikaan lauantaina, tähän aikaan vuodesta, tähän aikaan keväästä minun kuuluisi olla hallilla jännittämässä Jokerien playoff-taistelua eikä haahuilla ympäri Stadia tyhjänpäiväisissä puuhailuissa. Mutta kun ei, niin ei! Kausi loppui lyhyeen kuin kanan lento. 

Minulle jäi nälkää – ilman lätkää en viettäisi kevättäni.

Avaan läntisen naapurimaan hokikanavan. Milan Gulas pyörittää ylivoimaa tutussa Lövbergs Lila –areenassa. Kolme minuuttia ennen pelin loppua Färjestad on vakuuttavassa 3-1 johdossa, mutta eihän sitä jääkiekosta milloinkaan tiedä. Parissa minuutissa voi tapahtua vaikka mitä! Färjestadin tekemiset eivät jännitä lähellekään samalla tavalla kuin Jokerien matsit, mutta lohtu se on pienikin lohtu.

Pari minuuttia ennen loppua Luleå yrittää maalintekoa kuudella kenttäpelaajalla. Mutta Joel Eriksson löytää vapaan väylän ja kiekko uppoaa verkkoon. Färjestad johtaa 4-1 ja siinä ovat myös pelin loppunumerot. Färjestad on tasoittanut sarjan 1-1. Maanantaina pelataan Luleåssa.

Samalla muistan, että kyllähän Jokeritkin pelaavat pleijareita. Nimittäin A-junnut. Klikkailen äkkiä Twitteriin katsomaan tilannetta. Peli onkin päättynyt HPK:n voittoon. Mutta matseja on jäljellä, seuraava on meille – olen siitä varma. Niinhän Färjestadinkin kävi – ensi tappio sitten voitto. Eikä muuta kuin eteenpäin loppuun saakka! (Päivitys: sunnuntai-iltana Kerho johtaa toista peliä 2-1. Taistele Jokerit!) 

Olette tietysti täysin kyllästyneitä muisteloihini, mutta uskallan silti sukeltaa nostalgiapilveen. Mestaruusvuonna 2002 Jokerit hävisi HPK:lle ensimmäisen pelin, mutta vei sarjan. Hävisimme myös Tapparalle ensimmäisen matsin, mutta niin vain veimme sarjan ja kannu nousi kapteenin käsivarsille. Voitto tuli, vaikka runkosarjan viimeiset ottelut päättyivät ikävästi tappioon.

Toinenkin, vähän ilkeämpi, muisto tulee mieleen. Vuonna 2001 runkosarjan voiton jälkeen Oulun terävähampainen raatelija tuli ja pudotti meidät ensimmäisellä kierroksella ja se oli siinä – rantapallo ja kesälaitumet tunkivat päälle ihan liian aikaisin.

Vuonna 2001 runkosarjan voittajan pokaalin nosti käsivarsilleen kapteeni ja ikijokeri Antti Törmänen. Tänä keväänä Stökö teki sen taas – eri värisissä paidoissa tosin. Tai pitäisikö puhua pikkutakista?

Toivon täydestä sydämestäni, että Antti menisi tällä kertaa runkosarjan voittajasta mestaruuteen saakka. Sen hän on ansainnut ja kyllähän naapurin voitosta hiukan juhlahumua lankeaa meidän muidenkin stadilaisten päälle.

Epilogi:

Surullista kyllä A-junnujen pelit loppuivat, vaikka viimeisten minuuttien taistelu oli upeaa. Hienosti tsempattu!

Onneksi on aina ensi kausi – Arenalla tavataan!

Partners of the KHL Championship 2017/2018