Leikin loppu

Piti tulla syksy, tulikin kesä.

Tuli kesä sen syksyn tilalle, joka oli alkanut edellisenä syksynä ja jotenkin jatkunut yli talven ja kevään ja sen jonkin minkä piti olla kesä. Vähemmästäkin menee pää sekaisin.

Samaan aikaan tuolla jossain jo pelattiin. Alkoi mietityttää, kuinka se jää kestää; itsellä kun oli joskus mennyt raajaa palasiksi rakoilevan keinojään tähden.

Näytti se kestävän, jää. Ehkä vika ei aina ole jäässä tai päässä vaan ihan pelkissä taidoissa.

* * *

Kun pää ei siis kerran ollutkaan niin sekaisin kuin olin luullut, tuntui jotenkin väkinäiseltä änkeä ammattiauttajan pakeille. Kaikeksi onneksi satuin olemaan mökillä, missä oli oivallinen mahdollisuus pilkkoa saunapuita vähän hajamielisesti ja murjaista itseään kirveellä sääreen.

Pääsin kuin pääsinkin lääkärin – ihan tavallisen lääkärin – pakeille tekemään tikusta asiaa.

Avohaava pohkeessa unohtui pian ja sai tikit sillä välin, kun yläosa minusta sai jaaritella sydämensä kyllyydestä elämän tärkeimmistä asioista. Sillä hetkellä päällimmäisenä oli aihe ”harjoituspelit”.

* * *

Jäin muistelemaan harjoituspelikausia vuosikymmenten varsilta. Järki tuntui sanovan, että harjoituspelit ovat katsojan kannalta joutavuuden huippu.

Jalkaani operoiva lääkäri, joka tuskin kuunteli ensinkään, kehotti jatkamaan. Ja minähän jatkoin. Kun tuumasin asiaa vähän tarkemmin, iski yhtäkkiä hämmentävä oivallus: jumankekka, mähän oon nauttinut niistä peleistä ihan törkeenä.

Pitsiturnauksen nujakointiperinteet, kaikenlaisten kokoonpanokokeilujen paineeton mahdollisuus, pelaajien älyvapaa kikkailu, vieraspelimatkojen erittäin-vähän-itse-peliin-keskittyvä toikkarointi... Mikä mahtava vapaus.

Ja niin kuin tiedetään, ne tosipelit pelataan keväällä. Ja ne tosipelit nyt vaan on niin penteleen jänniä, että välillä ei meinaa kestää.

* * *

Lieveilimiöitäkin harjoituspelikaudessa toki on, jatkoin lääkärille joka pesi nurkassa käsiään ja päästeli outoa, katkonaista ynähtelyä jolla se kai halusi esittää olevansa kuulolla. Niin kuin harhaisia odotuksia luovat huippusuoritukset pelaajilta, joiden rooli varsinaisella kaudella on jossain ihan muualla kuin ykkösketjussa (tai edes jäällä). Niin kuin ylitsevuotavainen positiivisuus joukkueen luovan (lue: keskeneräisen) uuden pelisysteemin suhteen. Niin kuin bussiin oksentaminen.

Lapsuudesta muistan yhden kammottavan ”ystävyysottelun”, niin kuin niitä silloin joskus nimitettiin, joka pelattiin jo jotain unohdettua neuvostoliittolaisseuraa vastaan ja joka päättyi täysin silmittömään joukkotappeluun, jossa mukana olivat kaikki kynnellekykenijät huoltajia myöten. Yleisö mylvi rytmikkäästi huutoa ”Karjala takaisin”. Kaikki, ihan kaikki, häpäisivät itsensä.

* * *

Tässä vaiheessa lääkäri kotiutti minut erittäin kyllästyneen oloisena. Astuin takaisin helteiseen maailmaan, heitin laukun takakonttiin, jätin ajatuksissani käden sulkeutuvan luukun väliin ja jouduin palaamaan murtuneine sormineni takaisin tohtorin kiusaksi. Ulkona maailmassa ihan oikea kausi oli alkamassa.

Key Official Sponsor

Nornickel

KHL Championship Partners Season 2018/2019