Kosminen kaappi – säkeitä muistojen hyllyiltä

Kauden aloitus kotiareenalla nosti tunteet pintaan.

On vaikea kuvailla sitä tunnetilaa, joka valtasi mielen ja sielun, kun Jokerien viidenkymmenen vuoden takaisen ensijoukkueen uljaat miehet astuivat Arenan jäälle.

Jo matkalla Arenalle aloimme muistella vanhoja. Jokerithan ei ole ainoa juhlija Ilmalassa, vaan myös Hartwall Arena täyttää vuosia. Siitä on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun jokeriluistimen terä kosketti Helsinki-hallin jäätä. Kaivelimme muistin syvyyksistä kauden 97-98 pelaajia. Ensimmäisinä muistojen pukukopista luistelivat ulos Somervuori, Saarikoski ja Otto. Sitten Stökö, Rölli, Wade ja itse isäntä. Ihan kaikkia emme muistaneet, mutta suurimman osan kuitenkin. Viimeisenä, kovasti pinnistelemällä, saimme vielä Petr Tonin nimen mielemme jumbotronille. Mutta sitten tuli stoppi. Esimerkiksi Darren Stolk ja Sami Mettovaara piti etsiä internetin kätköistä. Kuinka monta pelaajaa sinä muistaisit kahdenkymmen vuoden takaa ja mikä oli Jokerien loppusijoitus tuolla kaudella? Muistatko?

Pakko on myöntää, että Jokerien ensimmäiset kaudet olen missannut. En nähnyt yhtään peliä, ennen 80-luvun loppua. Mutta tarinoissa, toisten ihmisten muisteloissa, olen saanut elää Jokerien ensi vaiheita. Nallipyssyketju on tuon ajan kiistaton sankarijoukko ja heidät saimme nähdä Arenalla lauantaina 16.9.2017, lukuun ottamatta Timo Kyntölää, jota ei huikeiden pelimiesten rivistössä nähty. Olen kuullut muisteloita myös Ilpo Koskelasta, jokeripuolustajasta, joka siirtyi riveihimme Lahden reippaasta Jokerien kolmannelle kaudelle. Koskela viihtyi Jokereissa kuusi kautta ja palasi sitten kotikaupunkiinsa Lahteen. Koskelasta kerrotaan, että hän ei lainkaan käynyt vaihtoaitiossa erien aikana, vaan nojasi hetken kaukalon laitaan ja jatkoi sitten puolustamista. Hyvin puolustettu, ensimmäinen mestaruus tuli 1973. 

Turhahan näitä on kaikille kirjoitella, tiedätte tarinat kuitenkin minuakin paremmin. Lauantain kotiavaus hienoine avajaisnäytöksineen vaan nostatti vanhat muistot framille. Ihan pakkohan ne on saada jakaa. 

Kaikki muuttuu, sanottiin 50-vuotisjuhlavideossa. Katsomossa hakatessamme käsiä yhteen Jokerien pyörittäessä peliä hyökkäysalueella, mietin, että kaikki ei muutu. Jotkut tavat pysyvät ja ovat vieläpä universaaleja. Samalla tavalla niitä käsiä lyödään yhteen niin Siperiassa kuin Detroitissakin. Lätkäkulttuuri yhdistää faneja yli joukkuerajojen. Omista hölmöistä jutuista moni on jäänyt elämään, eikä varmasti muutu niin kauan kuin jalka jaksaa Arenalle kuljettaa. Sanomme toisillemme esimerkiksi: ”Pete (Varis) olis tehny”, jos pelaaja ei saa maalia aikaiseksi hyvästä paikasta, tai ”Sulo olis torjunu”, jos maalivahdilta soljuu nk. helppo sisään ja ”missä pelissä”, jos tuomari viheltää mielestämme aiheettomasti. Sitten nauramme omille puujalkajutuillemme. Saatte tekin nauraa ja olisi kiva kuulla teidän sutkauksistanne.

Erätauolla jatkoimme muistelua. Nyt olivat vuorossa legendaariset maalit ja tässä tulee kymmenen lista. Jos luet tätä Facebookissa niin laita kommentteihin byyrit, jota ovat sinulle jääneet mieleen! Jokaisesta maalista en muista milloin ne olivat, mutta täydennä mielellään, jos muistat paremmin. Maalit eivät ole paremmuusjärjestyksessä.

1. Peten ja Oton byyri TPS -matsissa 1996. Otolla itselläänkin oli loistava paikka, mutta näki, että  tilaan on ja Petekin voi tehdä ja päätti sitten syöttää. Verkkohan siinä heilahti. ”Kosminen kaappi”, kommentoi TV-selostaja.

2. Frank Banhamin kääntölaukaus finaaleissa 2002, HPK:ta vastaan. Banhamin kääntölaukaukset olivat aivan omaa luokkaansa. Kuulemani mukaan hän myös harjoitteli niitä päivittäin. Onni seuraa hyvää valmistautujaa.

3. Jani RIdan viimeisellä kaudella huima spin-o-rama läpiajo ja maali. Jani on tietysti rakas jokerijunnu. Hänen otteitaan muutenkin hieno muistella. 

4. Maailman hitain coast-to-coast luistelu ja byyri, by Marcus Nordlund. Rakas naapurimme tuolloin vastassa.

5. Rami Alangon poimumaali, taisi olla Ässät vastassa. Kiekko oli yhtäkkiä maalissa, kaikki taisivat olla yhtä hämmästyneitä. Monenko luistimen ja mailan kautta se meni?

6. Minne katosivat Tappara-pelaajat? Yhtäkkiä Pavel Rosalle muodostui kunniakuja viimeisessä finaalissa 2002 ja kulkien hidasta Dressman-kävelyä hän siirsi kiekon maaliin.

7. Kylmät väreet menee vieläkin, kun muistaa Teemu Selänteen hattutempun vuoden 1992 keväällä. Eikös vaan tuolloinkin töölöläiset ystävät olleet vastassa nauttimassa Temen esityksistä. Muistelevat varmaankin tilannetta yhtä lämpimästi kuin minä. 

8. Euroopan mestaruus tuli vuonna 2003. Jukka Voutilaisen rangaistuslaukaus finaalissa – ihan legendaarinen! Eivät turhaan antaneet Jukalle lisänimeä ”trollkarl” Ruotsissa.

9. Hymy nousee huulille Niklas Hardtin purjehduksesta kohti maalia. Kaksi naapurin pelaajaa kompuroivat keskenään ja Nikke saa maalata rauhassa. Ei mikään maailman hienoin byyri, mutta se vaan syntyi niin legendaarisella tavalla. Naapuria on aina kiva rokottaa.

10. Jokerina sokerina pohjalla tietysti Oton pesismaali, josta kinaamme vieläkin turkulaisen ystäväni kanssa. Hän ei pääse yli katkeruudestaan, mutta Petteri siellä Turussa, toivotan sulle voimia! Kyllä sä jonain päivänä pääset yli katkeruudestasi!

Tässä oli minun listani, lisää omasi Facebookin kommentteihin. En malta odottaa, että pääsen nauttimaan maaleista, jotka varmasti palaavat mieleen, kun kerrot niistä!

Partners of the KHL Championship 2017/2018