Puheenjohtajan puheenvuoro

Kausi 2004-2005 on tätä kirjoittaessa juuri alkanut ja Suomen maajoukkue on tehnyt kaikkien aikojen tempun: finaalipaikka World Cup ­turnauksessa Kanadaa vastaan ja vielä tasapäinen kamppailu maailman parhaan jääkiekkomaan kanssa! Suomi on jääkiekossa maailman toiseksi paras maa. USA, Ruotsi, Tsekki, Slovakia ja Venäjä jäivät taakse. Tällaisen saavutuksen luulisi saavan aikaan jonkinlaisen jääkiekko-innostuksen Suomessa.

Silti jostain syystä kotimainen SM-liiga ei ainakaan alkukierroksien yleisömäärien perusteella tunnu oikein kiinnostavan entiseen malliin. Syitä on varmasti monia, mutta jotenkin on aistivinaan aivan yksinkertaisesti kyllästymistä. Todennäköisesti nyt on menossa vaihe, jossa jääkiekko-kuluttajat ovat saaneet "massun täydeltä" kovia kansainvälisiä jääkiekko-turnauksia, joissa Suomi on myös kohtuullisen hyvin pärjännyt. Vaikka miesten tasolla kirkkaimmat mitalit ovatkin jääneet siihen yhteen kertaan, on Suomi ollut viimeisen kymmenen vuoden ai- kana arvokisoissa kuitenkin säännöllisesti mitalistina. Myös nuorten puolella on tullut menestystä. Ehkä enää ei riitä kuin kultamitali saamaan aikaan vipinää.

SM-liigan osalta kaipaisin ainakin itse enemmän seura-uskollisuutta ja sellaista henkeä, että "värillä todella on väliä". Itse asiassa tämä on ainoa asia, jolla jääkiekossa on väliä. Tässä on viime vuodet ollut vähän sellainen meininki, että ei sillä nyt niin väliä ole, kuka voittaa, kunhan pelit ovat viihdyttäviä. Mielestäni jääkiekko on ensisijaisesti urheilua eikä mitään teatteria yleisön viihdyttämiseksi. Urheiluun kuuluu olennaisena osana voitto tai häviö. Kun se seikka, että voittaako Jokerit vai IFK, tulee tärkeimmäksi asiaksi, katsomot täyttyvät asiasta kiinnostuneesta yleisöstä, riippumatta siitä, onko peli nyt niin viihdyttävää ja onko jäähallin palvelut kunnossa. Voitto on aina voitto, vaikka se olisikin tullut keskin- kertaisen pelin tuloksena ja vaikka jäähallin myynti- pisteissä olisikin ollut erätauoilla jonoja. Jokereiden voitosta voi ja pitää silloin iloita. Fani-kulttuurin nosta- minen on tässä avainasemassa.

Suomen menestyminen kansainvälisissä karkeloissa on uskomaton juttu. Näin pienen maan pärjääminen isompien joukossa vaatii erityistä panostusta lahjakkuuksien kartoitukseen, valmennukseen ja jääkiekkoväen motivointiin. Kaikki kuitenkin pohjautuu siihen harrastuspohjalta tapahtuvaan vapaaehtoistyöhön junioreiden kanssa, jota seuroissa tehdään. Täällä juniorijääkiekon puolella toiminta ei todellakaan ole ammattimaista eikä sen sellaista pidä ollakaan, vaan intohimoista harrastamista.

Tästä päästään omaan seuraamme, Jokereihin, joka kuuluu Suomen jääkiekkoilun huipulle, ainakin jos mittarina käytetään menestystä eri sarjoissa, liigassa, nuorten sm-sarjoissa ja aluesarjoissa. Ja hyvin ovat pelaajamme kelvanneet myös Jääkiekkoliiton maajoukkueille. Joke- reissa jääkiekko on voimissaan. Tästä osoituksena ja esimerkkinä yksi syksyinen viikonloppu ihan äskettäin, kun puheenjohtaja kävi ensin seuraamassa lauantaina Tampereella D-junnujen turnausta ja sitten sunnuntaina Hämeenlinnassa E-junnujen turnausta. Tuloksena oli kummastakin Jokereille sekä kultaa että hopeaa, kun ikäluokkamme pelasivat molemmissa turnauksissa kahdella joukkueella. Finaaleihin yltäneet joukkueemme raivasivat tieltään sellaisia seuroja kuin Tappara, Ilves, TPS, Jäähonka ja Karhu-Kissat muutamia mainitakseni. Ottelut olivat tiukkoja, taistelu kovaa eikä mitään saatu ilmaiseksi. Parasta oli kuitenkin junnu- pelaajien ja toimihenkilöiden intohimo jääkiekkoon. Enkä pidä mitenkään pahana sitä, että voittamisen taitoa opitaan jo pienestä pitäen.

Tällaisella meiningillä jääkiekko menestyy. Kaikki katsomoihin kannustamaan Jokereita liigassa ja junnupeleissä!

Petteri Immonen
Puheenjohtaja