VESKARIT, SEURAN SUURENNUSLASIN ALLA

Tervehdys kaikki Jokerilaiset. Kertoisimme tässä seuran maalivahti- valmennuksesta , missä mennään nykyään ja mitä oli maalivahti- valmennus ennen. Näyttää siltä, että nykyinen käsitys seuran ulkopuolella on ,että maalivahtivalmennusta ei ole seurassa järjestetty. Miten oli ennen Mennäänpä vähän ajassa taaksepäin. Se on totta, että 20 vuotta sitten ei ollut henkilökohtaista maalivahtivalmentajaa vaan veskarin oli itse opeteltava torjuntatyyli liikkuminen, perustorjunnat huolehdittava omasta kunnostaan. Syynä oli se että valmentajat ei arvostanut maalivahtivalmennusta tärkeäksi asiaksi, kunhan nyt joku siellä vain seisoi ja sai joitain koppeja. Hiljalleen on alettu ymmärtää että maalivahdin kouluttaminen jo nuorella iällä on tärkeämpää. Otetaanpa esimerkkejä siitä, että on Jokereissa aina tehty hyvää maalivahtivalmennusta, Hannu Kamppuri ,Timo Lehkonen, Markus Ketterer, Ari Sulander ja nykyään Kari Lehtonen. Kun katsoo nimilistaa niin ei voi hirveästi moittia. Ei veskaria tehdä vuodessa vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä monta vuotta. Veskarivalmennus tänään Mennäänpä sitten tähän hetkeen. Maalivahdin pelaaminen on muuttunut merkittävästi, koska pelitapa on vuosien saatossa muuttunut nopeammaksi ja fyysisemmäksi. Sen takia Jokeritkin panostaa jo nuoriin veskareihin. Seurassahan on tällä hetkellä kaksi maalivahtivalmentajaa Urosen Jarmo joka valmentaa A ja B veskareita ja hänellähän on itsellään pelaajatausta niin kuin jotkut meistä muistaa ja Hyvösen Marko joka valmentaa C:stä alaspäin ja on yksi näistä 20 henkilöstä Suomessa, joka on suorittanut viimeisen tason eli maalivahtivalmennus tutkinnon joka järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran. Edes Kanadassa ei ole viety maalivahtikoulutusta yhtä pitkälle kuin meillä täällä pohjolassa. Nykyäänhän maalivahdin perus edellytys on tietenkin luistelutaito. Sen takia meillä seurassa tullaan eritoten painottamaan nuorille veskareille luisteluosioita jokaisessa harjoituksessa. Mitä sitten harjoitellaan Nuorimmista kun lähdetään pitää ensiksi opetella perustorjunta tekniikat ja siihen ei riitä yksi vuosi. Tässä vähän termejä; perusasento, toispolvitorjunta, V-torjunta, toispolvi liukutorjunta, liukutorjunta ja niin edelleen nämä on niitä asioita joita ei voi opettaa hetkessä. Maalivahti tarvitsee noin 100 000 toistoa joka torjuntatekniikkaan ennen kuin se on iskostunut päähän automaattisesti. Kun torjuntatekniikka alkaa olla hallussa alkaa opettelu miten sijoittua maalissa. Millä torjuntatekniikalla torjut vastustajan laukauksiin määrätyissä tilanteissa. Mailatekniikkaa ja niin edelleen. Sitten tulee kesäharjoituksia, jossa haetaan peruskuntoa, kimmoisuutta, tekniikkaa, koordinaatiota ja sitä rataa. On väärä luulo, että maalivahti pääsee helpommalla kuin kenttäpelaaja. Mitä vanhemmaksi tulee sitä raskaammaksi treeni muuttuu ja vain työn kautta voi kehittyä, taikatemppuja ei ole. Maalivahdeilla omat treenit Kun joukkue harjoittelee, mennään pitkälti joukkueen ehdoilla. Siksi on tärkeää, että maalivahdeille tarjotaan oma harjoitteluvuoro joukkueharjoitusten lisäksi, jolloin ko. harjoitteita ja henkilökohtaisia puutteita ja virheitä pystytään tarkemmin analysoimaan ja niitä korjaamaan ja parantamaan. Henkilökohtainen palaute on myös veskarille tärkeää, jolloin hän pystyy määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti keskittymään omaan suoritukseensa joukkueen osana. Maalivahtivalmentajat kiertävät myös joukkueharjoituksissa ja otteluissa seuraten veskareiden työskentelyä. Vanha totuus on, että hyvä veskari on puoli joukkuetta. Hyvää kauden jatkoa toivottavat Snadi ja Fadu