PUHEENJOHTAJAN PUHEENVUORO

Jälleen on yksi jääkiekkokausi täydessä vauhdissa. Joukkueet harjoittelevat ja pelaavat pelejä. Vanhemmat kuskaavat poikia ja kannustavat. Parhaassa tapauksessa kaikki viihtyvät lajin parissa. Pojilla on hauskaa ja vanhemmat iloitsevat lasten hyvästä harrastuksesta. Jos vielä pelitkin kulkee ja voittoja tulee, voimme kaikki olla ylpeitä Jokereita. Voittaminen ei junnukiekkoilussa tietenkään ole pääasia, mutta kyllä se vaan keskimäärin kuitenkin on kivempaa kuin häviäminen. Näin muuten ajattelee se pienin G-junnukin.

Haluaisin tässä muistaa erityisesti joukkueidemme toimihenkilöitä, valmentajia, joukkueenjohtajia ja huoltajia, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen olla innolla mukana ja viedä poikien harrastusta eteenpäin. Se on työtä, joka vaatii todellista intohimoa jääkiekkoon. Muuten ei kaiken vapaa-ajan omistaminen tälle harrastukselle olisi mitenkään selitettävissä.
Nuorimmissa junnuissa harjoituskertoja on kerran kaksi viikossa, mutta vanhimmissa junnuissa tapahtumia riittää melkeinpä viikon joka päivälle. Kiitosta tälle toiminnalle ei voi koskaan jakaa liikaa.

Joskus pelit eivät suju ja voidaan ajautua jopa tappioputkeen. Tällaisessa tilanteessa joukkueen toimihenkilöt tekevät varmasti kaikkensa, jotta kurssi saataisiin käännettyä. Silloin tarvitaan myös kaikkien muiden kannustusta ja positiivista asennetta, jotta jääkiekkoharrastuksesta voidaan nauttia edelleen ylpeinä Jokereina. Mikäänhän ei ole mukavampaa kuin tappioiden jälkeen nousta mestariksi.

Hyvää jääkiekkokautta 2001-2002!
Petteri Immonen