Jokerina Argentiinassa

Buenos Airesin futishuuma on ainutlaatuista, mutta omasta joukkueesta innostumisessa on paljon tuttua Jokerien kannattajallekin.

Olisivathan nuo olympialaisetkin olleet, mutta juuri kisojen aikaan keskityin argentiinalaiseen jalkapalloon. Oli hyvä syy. Vietin talvilomaa Buenos Airesissa. Kisoja ei näytetty, paikallaista jalkapalloa senkin edestä.

Kävin myös kaupungin noin tusinasta jalkapallojoukkueesta kahden ottelussa ihan livenä – ja ihmettelemässä fanimeininkiä kolmannen ottelun aluksi.

Tuo tunnelman haistelun tasolle jäänyt matsi oli harmillisesti juuri kaupungin tunnetuimman joukkueen, villistä katsomomeiningistä maailmankuulun Boca Juniorsin matsi. Lippuja kun myydään vain rekisteröityneille faneille.

Fanipaitaisen ihmisjoukon vyörymistä katsellessa mieleen tuli tietysti Jokerit – ja lätkäkauden helsinkiläinen huipennus.

* * *

Jokerit oli puheenaiheena useasti myös Buenos Airesin mainioissa artesaaniolutbaareissa, sillä isäntänämme oli ystäväni Jali Wahlsten. 1990-luvun Jokeri-vuosia seuranneille välähtänevät nyt mieleen numero 18, vuosien 1992 ja 1994 mestaruusjoukkueet sekä Jalin ja Sami-veljen (numero 17) mainio tavaramerkkikikka: toinen ajaa maalin taakse ja pudottaakin kiekon jättösyöttönä varjostavan pakin hölmistykseksi broidin lapaan – ja voilà: lätkä löysi tiensä vastustajan verkkoon! 

Ranskaa oppi Sami-veli pelivuosinaan Brestissä ja Lyonissa enemmänkin, Jali lopetti uransa mestaruuteen 14.4.1994 vain 30-vuotiaana.

Jali oli kosmopoliitti jo pelaajana, hän pelasi SM-liigan lisäksi AHL:ssä Pohjois-Amerikassa, Saksassa ja FC Barcelonassa(!). Peliuran jälkeen Jali on asunut 18 vuotta Englannissa ja nyt jo kolme vuotta Argentiinassa työskennellen Suomen kulttuurisihteerinä.

Mutta kylmä IPA edessään Jali muisteli nyt värikkäitä Jokeri-tarinoita. Muun muassa sitä, miten Boris Majorov sai joukkueen arvostuksen pelkällä maailmanmestarin statuksellaan ja johti joukkuetta enemmän isällisen lämpimästi kuin millään ”neuvostokurilla”, vaikka pukukopin ulkopuolella sellaistakin joskus oletettiin.

Koutsi-Borista kiivaampi kaveri taisi olla tulkki-Boris. Hän ei kuulemma tuntenut lätkäslangia ja käänsi Majorovin ohjeet joskus niin, että pelaajia nauratti aika paljonkin. Lajituntemuksen puute ei estänyt innostumasta peleihin. 

Olikohan ainutkertainen tapaus, että joukkueen tulkki ajetaan käytöksen takia vaihtoaitiosta kesken pelin, kun tuomari ei jaksanut kuunnella hänen protestointiaan!

***

Jali pääsi kokemaan 1990-luvun alun Jokeri-ilmiön ja fanihysterian nousun. Sen latinalaisamerikkalainen versio oli nyt koettavissa River Platen ja Huracánin kotiotteluissa.

Paitsi, että molempien otteluissa kaikki olivat kiihkeitä faneja – ja näyttivät sen. Laulu ja soitto raikuivat jo ennen peliä, vähintäänkin neljä viidestä on sonnustautunut pelipaitaan (uskomus: tuo huonoa onnea, jos ei ole pukeutunut oman joukkueen väreihin) – ja ottelun seuraamiseen osallistuttiin kiihkeästi. Siis ihan joka solulla, koko ajan valmiina huutamaan nelikirjaiminen peellä alkava espanjankielinen sana, jos tuomari, vastustaja tai about maailmankaikkeus tuntuivat kohtelevan omaa joukkuetta kaltoin. 

Turistille meininki näyttäytyi tietysti mahtavana. Jännitti. Ennen peliä suorastaan pelotti. Eiväthän argentiinalaiset futiskatsomot ole mitään united smile -kerhojen kokoontumispaikkoja. Itse asiassa tällä kaudella vastustajan faneja ei päästetä otteluihin lainkaan. 

Väkivalta olisi väistämätöntä. 

Mutta itse ottelussa ei ollut pelkoon aihetta. Huracánin katsomossa, piikkilankojen ja verkkoaidan takana kentästä, betonituoleilla peliä istui perjantai-iltana seuraamassa useampikin imettävä äiti. Pikkupojat pelasivat omaa peliään eivätkä olleet kovinkaan kiinnostuneita hysteeristen isiensä huutamisesta.

Perheilta Buenos Airesin tapaan futisstadionilla kutkutti satoja Jokerien otteluita mieli kuohuten seuranneen urheiluromantikon mieltä. Siellä arki unohtuu matsin äärellä – ihan samalla tavalla kuin Hartwall Arenassa, oman joukkueen peliin eläytyessä.

***

First things first: valitsin Buenos Airesin matkareissun ajankohdan katsoen Jokerien otteluohjelmaa. Oli ehdittävä takaisin SKA-peliin ja pudotuspeleihin. Olympialaiset jäivät hopealle kuin venäläishiihtäjä Niskasen nykäistessä.

Toivottavasti sama arvojärjestys koetaan suomalaisen ja venäläisen jääkiekkojoukkueen välillä KHL:ssä. Toivottavasti Jokerien pelit jatkuvat, Sotshihan  tunnetaan kesäisenä lomakaupunkina, joten keskittykööt he rantatuolien kasaamiseen jo varhain.

Kevät on kiekkoilijoiden juhlaa, mutta on se kannattajienkin. On tartuttava hetkeen, muuten aika pysähtyy. 

Pasi Kostiainen

Key Official Sponsor

Nornickel

KHL Championship Partners Season 2018/2019