Jokerifanius ja kaiken tarkoitus

”Minä. Me. Jokerit.” – slogan iskee minuun täysillä. Siinä on kuvattu kolmella sanalla oma suhteeni Jokereihin.

Leena pysäyttää minut Arenan käytävällä. Hei! hän huudahtaa. No, mutta hei! riemuitsen minäkin, silmät jälleennäkemisen ilosta kimmeltäen. Emme ole nähneet toisiamme sitten viime kauden. Kaksikymmentä vuotta olemme taivaltaneet yhdessä Jokereiden kanssa jääkiekon jännittävää ja niin kovin monivaiheista polkua. Vaihdamme kuulumisia. Miten lapset? Onko lapsenlapsia? Leenan uusi naapuri on huikea maailmaa nähnyt tiedenainen. Keskustelemme hänestä ja ihailemme tuon minulle tuntemattoman ihmisen elämää ja saavutuksia.

Leenan mies on parhaillaan Arenan yläkerrassa tapaamassa tuttujaan. Kuulen hänenkin kuulumiset. Koko perhe on minulle tuttu ja kyselen muidenkin kuulumisia. Sitten puhumme Jokereista. Uudesta joukkueesta, joka ei ole vielä tullut meille tutuksi, mutta jonka varmasti opimme tuntemaan ennen kuin kevään viimeiset pelit skannataan kausikortista. Ihailemme vielä kapteeni Reginiä ja nyökyttelemme uskoamme hyvään ja menetykselliseen kauteen.

Miten suuren ilon saimme yhteisestä pienestä hetkestä. Aika rientää ja kolmas erä alkaa. Hyvästelemme ja lupaamme törmäillä jälleen seuraavassa pelissä.

Hyvä mieli läikkyy rinnassa, kun suunnistan omalle paikalleni odottamaan tuomarin käden heilautusta, joka tiputtaa kiekon jäälle. Tapaan Leenaa ja hänen perhettään vain Arenalla. Milloinkaan emme ole tavanneet muualla. Meistä on tullut ystäviä otteluiden erätauoilla.

Kausikorttipaikan naapuri on jo tullut tutuksi. Emme keskustele perheistä emmekä töistä. Mutta kun pelissä tapahtuu jotain, kommentoimme toisillemme, heitämme yläfemmoja maaleille, pyöritämme päitämme pahoille töppäyksille tai epämieluisalle tuomarin ratkaisulle. Häntäkin on mukava nähdä peleissä.

Fanikatsomo käynnistää kannustuksen. KHL-kaudella koko katsomo yhtyy huutoihin ja taputuksiin. Koko Arena on Jokereiden puolella ja se kuuluu. Fanien joukossa on monta fanituttua. He ovat ihmisiä, joihin olen tutustunut fanittamisen merkeissä ja joita tapaan melkein yksinomaan matseissa. Emme ehkä aina tervehdi tai joskus vain lyhyesti päätä nyökäten. Mutta me tiedämme, että me olemme siellä, saman asian äärellä, täydestä sydämestä. Täydestä sydämestä silloinkin, kun kaikki ei mene niin kuin toivoisimme. Täydestä sydämestä silloinkin, kun tuntuu, että mikään ei mene oikein. Silti me tulemme hallille.

Ainakin osa meistä. KHL ei sovi kaikille. Jokainen tekee oman valintansa ja hyvä niin. Lähteneissä on kuitenkin ihmisiä, joita kaipaan peleissä, kaipaan heitä, vaikka emme tervehdi tai tervehdys on lyhyt nyökkäys tunnistamisen merkiksi. Sillä me olemme se iso ”Me” Jokerien sloganissa, tämä yhteisö, joka tiivistyy pelien aikana, mutta ei katoa vaikka taukoa kestäisi pidempäänkin – sillä on merkitystä.

Jumbolla näytetään Raimo Helmistä. En voi olla ajattelematta Tamperetta sanon naapurilleni. Sama täällä, hän hymyilee. Raipe on tamperelainen Ilves-ikoni loppuelämänsä ja se sallittakoon hänelle ja tamperelaisille, jotka ovat saaneet nauttia hänen taidoistaan vuosikymmenten ajan. Mutta nyt Raipe on Jokeri, iso kiitos siitä! Taitoa ja taktista pelisilmää tarvitaan, kun mestaruutta tavoitellaan.

Jokerit voittaa ottelun moskovalaista suurseuraa vastaan! Minun on mentävä baarin kautta kotiin, tätä on juhlittava. Uusi Jokerit-huppari päälläni rynnistän Stadin ytimen yhdelle. Baarissa minua onnitellaan, kaikki ovat samaa mieltä: hieno voitto, jota sietää juhlia. Nazdarovie sanon, ja hörppään kunnon siemauksen lonkeroa.

Olen viime aikoina tehnyt työtä robotisaation parissa ja se on pistänyt miettimään uudelleen kaiken ja erityisesti ihmisen tarkoitusta. Ihmisellä on tuo ihmeellinen kyky ylläpitää me-henkeä, vaikka tapaamisten välissä olisi vuosikymmeniä tai vaikka ihmiset eivät olisikaan toisilleen läheisiä. Robotti ehkä voi muistaa, että tavattu on, mutta se ei tiedä tapaamisen syvällistä merkitystä. Vaikea uskoa, että aito jälleennäkemisen ilo voisi kimmeltää robotin silmissä. Vaikea on myös uskoa, että robotista tulee kaikkien aikojen suosikkini Petri Variksen tasoinen pelaaja ainakaan seuraavaan sataan vuoteen, vaikka jääkiekkoilijarobotti onkin jo olemassa. Mutta mistä sitä tietää – kehitys kehittyy joskus yllättävän nopeasti. Sitä odotellessa nauttikaamme huikeiden ihmispelaajien esityksistä. 

Hallilla nähdään!

Partners of the KHL Championship 2017/2018