Järjen lähtönopeus

Kun jo tutuksi tulleen kaudenpäättäjäismasennuksen selätettyäni lyllersin vihdoin ensimmäistä kertaa kuukausiin asunnostani, ymmärsin, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, mikä vuodenaika oli.

Ongelma sinänsä oli yhdentekevä, koska sama pää kesät talvet, niin kuin vanha kansa, tuo kaikenkarvaisia älyttömyyksiä viattomien jälkipolvien niskaan paiskova roskasakki, sanoo.

Mutta koska samainen vanha kansa on joidenkin kyseenalaisten todistajanlausuntojen mukaan mumissut myös jotakin sellaista kuin ”kesä on jokerifanin parasta aikaa”, tulin nopeasti siihen tulokseen, että oli kenties mukavinta vain ykskantaan päättää, että oli tullut kesä.

***

Kesän saapumisen olisi tietysti voinut huomata esimerkiksi neljännen kerroksen lattian läpi rehottavista rikkakasveista. Kuulin sieluni korvin muutamankin lähisukulaisen jupisevan lakonisesti mutta myrkyllisesti jotakin sellaista kuin ”toi nurmikko pitäis vissiin leikata”, mutta minulla oli tähdellisempää tekemistä. Olin vihdoin havahtunut siihen, että edessä oli tasalukusynttärikausi.

Ryhdyin perkaamaan viimeaikaisia narritapahtumia. Oma ovenihan oli tietysti pysynyt visusti säpissä, mutta joukkueessa oli näemmä uksi käynyt vilkkaahkosti. 

Pyöröoven matalataajuuksiseen huminaan kuului sekoittuneen annos asianmukaista keskustelupalstakitinää. Kaikki oli siis niin kuin ennenkin.

Kiitin hiljaa mielessäni mutta täydestä sydämestäni jokaista lähtijää tähänastisista palveluksista. Kun tämän umpimielisen mutta intiimin haikeilutuokion jälkeen ryhdyin hikipäissäni setvimään saapujaosastoa, valkeni muutama asia.

***

Ensimmäsenä iski väkevä vaikutelma siitä, että jossakin joku on aprikoinut hankintoja huolella. Myös toinen havainto liittyi roolitukseen: ummehtuneelle sohvanpohjalle asti näki, että nyt yksilöiden sekaan mahtuu mahtuu myös rakennetta.

Kolmas oivallus oli se, että puolustus on tulevalla kaudella niin kova, että järki lähtee. Neljäs taas oli se, että maalivahtiosastokin on niin kova, että järki lähtee.

Viides havainto puolestaan koski sitä, että jos – tai kun – sieltä vielä saadaan se yksi sentteri, myös hyökkäys on niin kova, että järki lähtee.

***

Näiden onanististen näennäisanalyysien nojalla haistatin vanhalle kansalle kääkylät ja ryhdyin odottamaan kesän päättymistä nulikkamaisen kärsimättömänä. Samaan aikaan käsitin jollakin hämärällä tajunnanosalla, että nulikat kai harvoin varsinaisesti odottavat kesän loppumista. Mutta minä odotin, en ehkä ensimmäistä kertaa eläessäni, enkä takuulla viimeistä.

Asiassa oli ainoastaan yksi varjopuoli: se puolustus, joka siis on niin kova, että järki lähtee. Ja se maalivahtiosasto, joka on niin kova, että järki lähtee. 

Puhumattakaan hyökkäyksestä, joka on niin kova, että järki lähtee. Siis jos.

Niin. Jotenkin kun ei nyt vain keskellä kesää jaksaisi järkeään menettää.

Partners of the KHL Championship 2016/17