Färjestad!

Jokerien kannatus alkoi joskus 70-luvulla. Ei mitään suurta, pientä seuraamista silloin tällöin.

Fanitus pääsi käyntiin vasta kun poikani syntyivät, kasvoivat ja vaativat päästä hallille. Varsinaiseen koukkuun jäin kun Hartwall-Areena avattiin. Se on sopiva paikka kaltaiselleni kukkahattutädille seurata pelejä. Tunnelman voi aina valita. Usein istun fanikatsomossa, mutta yhtä usein on myös mukava seurata peliä toisenlaisessa ympäristössä – vaikkapa sellaisessa ”bisneskatsomossa”. Te tiedätte, 109 tai 119. 

Mutta en minä tällä kertaa Jokereista tullut kertomaan vaan Färjestadista. Niin Karlstadin maineikkaasta lätkäjengistä, joka on kuulunut perheemme kannatuskartalle vuodesta 2001.

On oikeastaan aika yllättävää miten moni kannattaa jotain toista joukkuetta. Toisesta liigasta siis. Ymmärrän täysin, että kiihkeä lätkäfani on löytänyt lempijoukkueen niin NHL:sta kuin KHL:sta ja ehkä myös muista eurooppalaisista sarjoista. Mutta moni, vähän maltillisempikin, seuraaja on löytänyt lempiseurattavan muualta.

Kotoisesta liigasta ei oikein löydy lempijoukkuetta, kun ne kuitenkin ovat niitä vastustajia, vaikkakin sympatioita voi olla moneenkin suuntaan. Saa nähdä miten käy, kun Jokerit aloittaa KHL:ssa, tuleeko sitä seurattua jotakin kotoista joukkuetta enemmän – aika näyttää.

Niin mutta siis Färjestad. FBK. Färjestads Bollklubb. Miten ihmeessä se osui tielleni?

Vuonna 2001 kaiken piti olla niin selvää. Huikea kausi takana. Runkosarjan voitto. Mahtava fiilis. Varmuus oli 100% - tappiin saakka mennään ja Kanada-malja eli poika nousee kapteeni Törmäsen käsivarsille.

Toisin kävi. Pohjoisen terävähampainen Kärppä iski purukalustonsa Jokerin niskaan. Narrin nauru jäi ankanlentoa lyhyemmäksi. Kausi oli siinä.  Jokerit kiitti ja me menimme masentuneina kotiin lohduttaen toisiamme: ”ensi kausi…”

Mutta playoff-nälkä jäi. 

Onneksi oli telkkari ja lähetykset Ruotsin sarjasta. Aloimme seurata Färjestad-Djurgården finaalipelejä. Färjestad jäi tuolloin kakkoseksi, mutta ihastuimme joukkueeseen ja sen tapaan pelata.

Seuraava vuosi olikin sitten pelkkää juhlaa. Jokerit voitti mestaruuden, Färjestad voitti mestaruuden ja voittipa mestaruuden vielä myös Detroit Red Wings, joukkue, joka sekin sai kannatusta perheemme piirissä.

Färjestadissa ihastutti eritoten ”Jönssonligan” eli Ruotsin legendaarisen Jörgen Jönssonin ympärille kerääntyneet ketjukokoonpanot, joissa mukana sai olla mukana myös taitava, Jokereissakin nähty, Marko Jantunen. Färjestadin peli oli upeaa katsottavaa. Kiekkokontrolli, vakuuttava syöttöpeli sekä saumaton joukkuepelaaminen saivat meidät ilta illan jälkeen seuraamaan uuden suosikkijoukkueemme matseja.

Playoff-nälkää jäi tälläkin kaudella. Päätimme jo silloin aikoinaan, että joku päivä matkaamme katsomaan FBK:n peliä paikan päälle Löfbergs Lila areenalle Karlstadiin. Nyt on oikea hetki ja hyvä tilaisuus tyydyttää pleijarihinkua. Matkaan poikani Tomin kanssa katsomaan seminfinaalien neljättä peliä Växjö Lakersia vastaan. FBK johtaa sarjaa 2-1, toiveet ovat korkealla, että maanantain jälkeen tilanne on 3-1. 

Matka- ja peliraporttia on luvassa, jos kiekkojumalat suovat.

Blogin kirjoittamisessa ja muistamisessa auttoi Tomi Andersson, jääkiekon hämmästyttävä ensyklopedia ja vannoutunut ikijokerifani. 

Partners of the KHL Championship 2017/2018