Esa Tikkanen

Todella harva suomalainen kiekkojuniori pääsee aikuisiässä SM-liigaan, NHL:stä puhumattakaan. Sitäkin harvempi tapaus voittaa Stanley Cupin, viidestä puhumattakaan. Onkin erikoista, että juuri siitä pikkunassikasta, joka jo nelivuotiaana luisteli maskottina Jokerien kotiotteluissa, tuli viisinkertainen Stanley Cup-voittaja. 

Esa Tikkanen

Mutta Esa Tikkanen on muutenkin erikoinen tapaus. 

– Isä oli Nordenskiöldinkadun hallin päävahtimestari, ja vietin ihan pienestä asti suurimman osan ajastani siellä. Kaikki kulmat tulivat tutuiksi, ”Tiki” kertoo. 

– Mummon tekemässä pelipaidassa istuin Jokerien vaihtopenkin päässä maskottina ja luistelin ennen pelin alkua jäällä. Olihan se ikimuistoista olla Turusen, Koskelan, Sutisen, Kyntölän ja kumppaneiden kanssa siellä.  

Tikkanen pelasi kauden 1982-83 HIFK:n A-nuorissa eikä varsinaisesti ollut keväällä 1983 sysäämässä Jokereita paikallisfinaaleissa hopealle. Mutta joka tapauksessa hänet nostettiin kahden muun nuorukaisen (Marko Rönkkö ja Paul Högbacka) kanssa HIFK:n liigaryhmään, kun Jokerit johti finaalipelejä 2–0. Tikkanen pisti tuossa ensimmäisessä miesten pelissään liian suuren pelipaitansa edestä solmuun, kirjautti yhden kakkosen ja lähti sitten Norjaan 18-vuotiaiden EM-kisoihin.

Kaksi vuotta myöhemmin hän lähti HIFK:sta lähes käsittämättömän maineikkaalle NHL-uralleen. Lokakuun 1999 alussa, heti NHL-uransa päätyttyä, Tikkanen tuli Jokereihin, missä pelasi tuon kauden aikana viimeiset SM-liigaottelunsa. Liigakauden päätteeksi Jokerit sai hopeaa hävittyään finaaleissa Turun Palloseuralle.

Helmikuussa 1998 hän oli ollut leijonapaidassa saalistamassa olympiapronssia Naganosta. Keväällä 2000 Suomi sai pronssia Pietarista. Tikkanen pelasi siellä viidennet ja viimeiset MM-kisansa. 

Viisi oli siis monin tavoin Tikkasen numero. Se selässään hän oli viihdyttänyt Jokerien maskottina yleisöä, ja ympyrä sulkeutui, kun hän pelasi samalla numerolla Jokereissa viimeisellä SM-liigakaudellaan. Mutta numero viisi oli silloin Tikkasen selässä vain jouluun asti. Loppukauden hän pelasi numerolla 10. 

– Se vitonen oli Jokerien mainoskikka. Kymppihän oli mun oikea pelinumeroni, Tiki toteaa. Syyskuussa 2001 Jokerit jäädytti Tikin vitosen. 

Perinnepiireissä nousi totta kai poru. OIihan Tikkanen pelannut Jokereissa vain juniorina ja sitten liigauransa lopuksi yhden tynkäkauden. Kaikki varsinaiset saavutuksensa hän oli kerännyt muualla, ensisijaisesti Edmonton Oilersissa, missä voitti viidestä Stanley Cupistaan neljä. Viides tuli 1994 New York Rangersissa, ”samassa seurassa”, missä Tiki oli aikoinaan Jokerien Kanada-sarjassa aloittanut pelaamisen. Oikeastaan Hartwall Areenan katossa on maskotti Tikkasen eikä SM-liigapelaaja Tikkasen pelipaita. 

– Aimo Mäkisellä ei ollut omia lapsia. Olin sille kuin oma poika. Aimo oli jo aikoja sitten toivonut, että se maskottipaita numero 5 pitää nostaa Nordenskiöldinkadun kotihallin kattoon. Hjallis Harkimo ja Matti Virmanen toteuttivat Aimon toiveen. Paitsi että eihän sitä paitaa voinut enää silloin Nordenskiöldinkadun hallin kattoon nostaa. Eikä kattoon nostettu sitä pientä maskottipaitaa, Tikkanen selvittää. 

– Mutta sillä tavalla Aimon toive toteutettiin, ja se on hienoa. Ihmiset eivät oikein ymmärrä, kuinka iso merkitys Aimolla oli silloin 1960- ja 70-luvun vaihteessa helsinkiläiseen juniorijääkiekkoiluun. 

Lue lisää pelaajasta 45 jokeria pakan päältä -kirjasta.

Esa Tikkanen 

25.1.1965 I hyökkääjä

1999–00 43 10 + 13 = 23 85 11 1 + 6 = 7 10 • 

Key Official Sponsor

Nornickel

KHL Championship Partners Season 2018/2019