ÄH(KY)

Ne kaksi lukijaa siellä jossain, jotka ovat jo tottuneet ja kyllästyneet raportteihini keskusteluista ammattiauttajan kanssa, voivat huokaista helpotuksesta. Tällä kertaa en nimittäin päässyt raitiovaunua pidemmälle (ja sekin vei aivan liian pitkälle).

Näin helsinkiläisenä tekee muuten mieli BTW-alustaisesti huomauttaa, että lätkäväen keskuudessa suosittu ilmaisu ”stadilaisuus” on yhtä kaukana todellisuudesta kuin ”hesalaisuuskin”. Ja raitiovaunu on raitiovaunu eikä esimerkiksi spora tai, luoja paratkoon, spåra.

Edellisellä on kuitenkaan tuskin mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ja ehkä kuitenkin säästän nämä puolivammaiset kielitieteeliset pohdinnat sille pahamaineiselle ammattiauttajalle.

* * *

Raitiovaunuun (tai mikä nyt lieneekin) jumahtamisen syynä oli Areenalla (tai mikä nyt lieneekin) nautittu ähky. Ähkyn syypäinä puolestaan toimivat sika-ahtoutunut ja toistaiseksi ah niin voitokas otteluohjelma sekä turkulaislähtöinen hampurilaisketju (jonka tuotteet lienevät nekin osaltaan tavalla tai toisella sika-ahtoutuneita).

Laajempikantoiset ähkypähkyilyt yllättivät jossakin Kisahallin kohdalla. Sattui nimittäin yhtäkkiä jossain syysauringon herkistämässä jamassa juolahtamaan mieleen naapuriseuran tila-ahne hanke Helsinki Gardenista (tai mikä nyt lieneekin).

Tätä älköön yksikään seurajohtaja ottako henkilökohtaisesti. Jonkin lajin kelmejä ja ahnehtijoita ne ovat kaikki, kuten muistin myöhemmin ammattiauttajalle tähdentää.

Oma, kuulas tulevaisuudenvisioni oli sinänsä yksinkertainen.

Jos jullien pytinki joskus rakennetaan, oletan että myös Kisahalli seisoo yhä sijoillaan. Ja Kisahallissahan olennaista on nostalgisen pingistelyn ja penkkipinnistelyn ohella lähinnä putka.

Syyskuisen tuulen ajellessa lehtiä surumielisesti jonnekin Pasilan suuntaan mielessä ehti käväistä, että kuinka kätevää olisikaan katkokävellä suoraan kiinniottosäilöstä Helsinki Gardeniin HIFK-Jokerit -otteluun ja palata vielä samana ehtoona samoille rupisille pahnoille muka-analysoimaan kiihkeää ottelua, josta ei seuraavana päivänä kuitenkaan muistaisi minuuttiakaan.

* * *

Edellinen lämminhenkinen (kauhu)skenaario edellyttää toki monenmoista, mutta ei ainakaan Jokereiden paluuta kotoiseen Liigaan (tai mikä nyt lieneekin).

Ennen kaikkea omissa haaveissa siintää eurooppalainen suurseurojen (tai: laatuseurojen) sarja, jollaisen tiellä pääkaupunkilainen kukkoilu ja siitä suomalaisen Liigan luihin, ytimiin ja muihin päätöksentekoelimiin levinnyt kaunaisuus jöpöttää vielä pitkään.

Melankolisen raitiovaunuajelun päälle tähdensinkin ammattiauttajalle seuraavaa: haastattelemieni satunnaisten hevos- tai sikamiesten mukaan CHL on, jollei juuri jotain sellaista kuin ”mitä lieneekin”, niin ainakin toistaiseksi vitsi, harmi ja haittatekijä. 

KHL:n (mikä sekin sitten nyt lopulta on) ja CHL:n välinen näennäinen, rahanhimosta ja lapsellisesta kunniantunnosta juontuva juopa tekee tällä haavaa ehkä pahinta tuhoa kotimaan liigassa. Jästipäinen yliyrittäminen syö kituliaita resursseja jokaiselta seuralta (ja yhdeltä TV-medialta).

Nyt tilanteesta kärsivät sekä ne suomalaiset joukkueet, joilla olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia pelata suurseuroina suurseurojen joukossa, että ne joille jonkin brittiläisen "jääkiekkosuuruuden" kanssa nuhjatuista matseista ole mitään muuta kuin matka- ja rasitushaittaa kotimaan pelejä ajatellen.

Meillä narrilassahan matkustelu näyttää jo lutviutuvan, kuten ammattiauttajalle (mielessäni ja mielissäni) sanoin. Niin että pannaan toki KHL ensin poikki ja pinoon ja mietitään sitten niitä muita mutkia.

* * *

Kun raitiovaunuretkelläni sain vielä bonuksena tarkastusmaksun, sallin itseni hetkeksi heittäytyä, tuota noin, tunteelliseksi.

Nyt, ajattelin, kun Kisahallin putkasta voi vihdoin herätä paiskaamaan kättä naapuriseuran paitaan sonnustautuneen rutjakkeen kanssa ilman että jo ovelta pitää lähteä takaisin samaan osoitteeseen mutta viereisiin koppeihin rähjäämään, alkoi tehdä mieli heittää mieto tunnustus naapuriseuran fanien suuntaan.

Aika paljon on nimittäin tullut vilpitöntä onnittelua menestyksestä ja ylisummaan lämmintä läpänheittoa. Monikaan tuskin kaipaa viime vuosien synkäksi, ahdistavaksi ja kieroutuneeksi luipahtanutta vihanpitoa, vaikka (terve) viha rakasta naapuria kohtaan tuskin koskaan katoaa.

Punainen vaate herättää aina samanlaisen kuohahduksen - mutta nyt, kun kilpailuasetelma on ainakin hetkeksi (ja ainakin näennäisesti) ohi, sitä osaa toisinaan arvostaa jopa naapurin fania ihan jo vain siitä syystä, että tietää millaista työtä tyyppi joutuu päivästä toiseen tekemään. Ja vielä maksamaan siitä kaikesta.

* * *

Vielä takaisin joukkoliikenteeseen ja silmiintunkevaan syysvaloon.

”Respect”, kuulin tai luulin sanovani joko ammattiauttajalle tai kuvittelemalleni IFK-oliolle.

Kävi ilmi, että olin yhä raitiovaunussa (tms.) ja mumisin löyhää arvostusasteikkoani satunnaiselle Tallinnan-matkaajalle jossain Jätkäsaaressa.

Jätkiä ei näkynyt missään. Ei kyllä muijiakaan.

Key Official Sponsor

Nornickel

Partners of the KHL Championship 2017/2018